Lokakuun tilinpäätös – ei kuukautta ilman negaria

Lokakuun tilinpäätös – ei kuukautta ilman negaria

Lokakuu vilahti ohi, enkä ihan ehtinyt edes tajuta mitä tapahtui. Töissä ja vapaa-ajalla riitti kiirettä, mutta kaikesta päätellen mukavaa sellaista, koska aika riensi niin nopeasti. Blogin puolella käsittelin lokakuussa varallisuusseurannan aloittamista, tein skenaarioanalyysin 10-vuotistavoitteistani ja budjetoin jo hyvissä ajoin tulevan vuoden kulut.

Pörssissä kuukausi oli ristiriitainen. Toisaalta olen tyytyväinen viimeaikaisiin osakepoimintoihini, mutta toisaalta taas kuukausi kuukauden perään salkkuyhtiöni pommittavat negareilla. Tällä kertaa vuorossa oli Nokia, joka on – tai siis oli – isoin omistukseni. Isoimman omistuksen titteli meni Nordealle, joka ei sekään mitenkään erinomaisesti ole performoinut. Nordea ja Sampo ilmoittivat leikkaavansa osinkoaan samana päivänä kuin Nokia veti maton alta. 24.10.2019 tullaan muistamaan mustana torstaina suomalaisten piensijoittajien keskuudessa. Toisaalta taas tämän vuoden ostokseni Qt Group, Revenio, Talenom ja Admicom ovat pärjänneet ihan mukavasti. Ehkä osakepoiminnan kannalta on vielä toivoa olemassa.

Nokia teki kylmät nettovarallisuudelle

Lokakuun osalta odotukseni nettovarallisuuden kasvulle olivat kohtuu korkealla, sillä sain pidettyä kulut kurissa ja pörssissäkin meno näytti ihan kelvolliselta aina torstaihin 24.10. saakka. Tämä päivä pyyhki tehokkaasti suurimmat odotukset pörssisalkun kasvun osalta. Toisaalta käteispositio kasvoi ihan mukavasti ja bitcoineistakin tuli pientä hyvää kotiin päin loppukuun tasokorjauksen myötä.

Salkun arvonmuutokset hidastivat varallisuuden kehitystä lokakuussa.

Pörssiin valui kuukausisäästön muodossa 750 euroa uutta rahaa. Osinkoja ei tullut eikä tule marraskuussakaan, koska Nokia peruutti kvartaaliosinkonsa päättyneeltä ja kuluvalta kvartaalilta. Salkku otti kovat turskat johtuen yksinomaan Nokiasta (-28%). Vaikutusta hieman pehmensi Revenion (+36%) erinomainen Q3-tulos ja sitä seurannut nousuputki. Asuntolainan lyhennykset rullasivat tuttuun tapaan.

Nettovarallisuus nousi lokakuun +1600 euron myötä tasolle 114300 euroa. Nousua syyskuuhun nähden tuli +1% ja edellisvuoteen nähden +36%. On positiivista huomata, että sijoituksistani huolimatta kasvua tulee kuukaudesta toiseen ja aletaan olla jo turvallisesti 28% vuosikasvutavoitteen yläpuolella tämän vuoden osalta.

Nettovarallisuus jatkoi hyvää kehitystä lokakuussa.

Viime vuoden lopulla rallateltiin pulkkamäkeä alas pörssissä ja tämä myötä nettovarallisuus mörni paikoillaan viimeiset kolme kuukautta. Mikäli tänä vuonna on toisin, niin tässä on vielä mahdollisuus saada ihan messevät kasvuprosentit marraskuulle ja joulukuulle.

Nettotulot alhaalla, mutta niin kulutkin

Tällä kertaa tulopuolelle ei ilmestynyt mitään kertaluontoisia pelastavia enkeleitä. Verrattuna edellisiin kuukausiin tulot olivat oikeasti matalat. Historiaa selatessa piti mennä tammikuuhun 2018 ennen kuin löysin matalammat tulot. Mutta tähän lienee totuttava, sillä Suomen verottaja ei tunne armoa.

Tilannetta kompensoimaan sain pidettyä kulut kurissa, alle 1000 eurossa ensimmäistä kertaa sitten viime vuoden lokakuun. Tätä yritti kampittaa heti kuun alussa postiluukkuun napsahtanut melkein 400 euron lasku taloyhtiöltä, joka oli pakko maksaa heti pois. Käytännössä ostin lokakuussa vain minimimäärän ruokaa, vähän vaatteita rikkoutuneiden tilalle ja yhden kodinkoneen rikkoutuneen tilalle. Kaikesta huolimatta lokakuu meni mukavasti, eikä tullut sellaista oloa, että olisi jäänyt mistään paitsi kaiken kiireen keskellä.

Lokakuun tuloslaskelma. Matalat menot mahdollisivat, että sijoituksiin menneitä euroja ei tarvinnut kaivaa säästöpossusta.

Nimesin kategorian ‘MTG’ uudelleen kategoriaksi ‘Harrastukset’ ja samalla laajensin sen käyttötarkoitusta kattamaan kaikki harrastukseni. Niputan tähän kategoriaan jatkossa myös opiskeluun ja koulutuksiin liittyvät kulut, koska näen ne harrastuksina. Käyttökate jäi reilusti plussalle, mikä mahdollisti rahojen ohjaamisen sijoituksiin ilman, että käteiskassaan tarvitsi turvautua. Puskuria kertyi noin 50 euroa lisää, mikä on rahaa sekin.

Säästämisaste palautui lokakuussa hyvälle tasolle syyskuun dipin jälkeen.

Lokakuun säästämisasteeseen olin erittäin tyytyväinen. Lähtöoletukseni oli, että 70% ei ole enää saavutettavissa näillä tuloilla, mutta sieltä se kuitenkin kilahti. Minulla ei ole varsinaista tavoitetta säästämisasteen osalta, mutta 70% on kova taso, joka vaatii aitoa tarkkaavaisuutta kulutuksen osalta. Mitään yhtä tavoiteprosenttia ei voi yleisesti antaa, sillä tämä mittari on erittäin herkkä tulojen ja menojen suhteelle. Omalla kohdallani tämän hetkisessä tilanteessa olen tyytyväinen 60% tasoon. Kuukausisäästöohjelmani ja asuntolainani edellyttävät vähintään 35% tasoa, jotta säästöpossulla ei tarvitse käydä näiden rahoittamiseksi.

Sijoitussalkun kivijalat hiekalle rakennettuja

Se fiilis, kun salkun suurin omistus tippuu 23% yhdessä päivässä. Tämmöiset ja tätä isommat laskut alkavat olla salkussani jo arkipäivää Rovion, Lehdon, Fellow Financen ja nyt Nokian myötä. Oikeastaan olen henkisesti jo aika turtunut näihin laskuihin, eikä tämä tuntunut juuri miltään – harmitti vain, että taas kerran yksi sijoitustarina petti alta. Tänä vuonna yhtiö toisensa jälkeen on tiputtanut negaripommeja salkkuuni. Osaan laskea 1+1 ja todeta, että osakepoiminta on mennyt pahasti pieleen. Tämä on juuri se syy, miksi aloitin kuukausisäästämisen vuoden vaihteessa ja sijoitan nyt 9000 euroa vuodessa indeksirahastoihin. Huomasin viime vuonna, että jos en pitkään aikaan ollut ostanut mitään, niin minulle alkoi kerääntyä henkistä painetta tehdä jotain markkinoilla ja näin jälkikäteen tarkasteltuna nuo ostot ja myynnit ovat olleet lähes kauttaaltaan epäonnistuneita. Nyt kun kuukausisäästöt rullaavat, teen joka kuukausi ostoja, vaikken oikeastaan tee mitään aktiivisesti, eikä tällaista painetta ole enää päässyt kertymään.

Ei tarvitse ihmetellä miksi salkkuni kyntää miinuksella, kun suurimmat omistukseni historian saatossa ovat olleet Nokia, Nordea, Lehto ja Rovio. Kahden ensimmäisen osalta en olisi ikinä uskonut, että tässä tilanteessa ollaan. Nordeaa ostin vakaaksi osingonmaksajaksi madaltamaan salkun volatiliteettia. Nokiaa ostin pitkällä tähtäimellä, koska 5G-megatrendi tulee vielä pyyhkäisemään yli koko maailman. Harmillista vain, että se ainut asia, joka Nokian piti saada tehtyä oikein, näyttää nyt olevan vaakalaudalla. 5G-tuotteiden myynti on kuitenkin vielä varhaisessa vaiheessa, joten kaikesta tapahtuneesta huolimatta Nokian peli ei ole pelattu. Iltarukouksiini on huomaamatta hiipinyt toivo, että joku jenkkifirma ostaisi koko roskan pois kuleksimasta ja laittaisi samalla firman ranskalaiset patongit ojennukseen. Jälkikäteen tarkasteltuna Rovion IPO-valuaatio oli posketon ja tämä oli arvokas opetus minulle, että kaikkeen ei kannata lähteä mukaan hinnalla millä hyvänsä. Lehdon tapauksessa opin, että markkinat eivät ole väärässä ja jos meinaa kontrata, niin kannattaa huolellisesti tutkia ennen kuin hutkii.

Kaikki ei ole onneksi ollut pelkkää turpaan ottoa ja toisen posken kääntämistä. Salkkuni priimukset Hoivatilat, Admicom, Revenio, Qt Group ja Talenom näyttäisivät ainakin toistaiseksi kehittyvän positiiviseen suuntaan. Viisas raha olisi mennyt isommin näihin kuin mitä nyt olen tehnyt, mutta kynnys laittaa kaikki peliin P/E 40 -lappuun on yllättävän korkea positiivisesta trendistä huolimatta. Näitä pitäisi ostaa lisää ajallisesti hajauttaen nouseviin kursseihin niin kauan kuin yritykset pystyvät todistamaan kannattavaa kasvua ja makrotrendit ovat suotuisat.

Käytän salkkuni performanssin vertailuindeksinä OMXHGI-kasvuindeksiä. Jos olisin sijoittanut kaikki pörssiin laittamani rahat siihen, olisin nyt 14 700 euroa varakkaampi ja kaikki osakeanalyysiin käytetty aika olisi ollut mahdollista käyttää videopelien pelaamiseen tai jonkun tuottavan sivubisneksen pystyttämiseen. Indeksisijoittaminen ei siis ole ollenkaan huono vaihtoehto – se on itse asiassa erittäin hyvä vaihtoehto heille, jotka haluavat sijoittaa, mutta eivät halua uutta harrastusta osakepoiminnasta.

Marraskuu on toivoa täynnä

Ainut asia mitä oikeasti toivon marraskuulta on, että yksikään salkkuyhtiöistäni ei antaisi negatiivista tulosvaroitusta. Se katkaisisi loputtomalta tuntuneen negareiden putken. En uskalla toivoa kuin salaa itsekseni, että joku yhtiöistä antaisi jopa positiivisen tulosvaroituksen.

Marraskuussa tulee veronpalautukset, joten tulopuolelle on tiedossa pientä nousupiikkiä. Kulupuolella on tiedossa muutamien satojen eurojen edestä kuluja, mutta ei mitään massiivista. Taas kerran 70% säästämisaste pitäisi olla mahdollinen saavuttaa ja sitä lähdetään tavoittelemaan.

Tuloksellista marraskuuta!

T.A.