Heinäkuun tilinpäätös – Kuningasvärisuora

Heinäkuun tilinpäätös – Kuningasvärisuora

Heinäkuussa kirjoitin työelämästä, tein laskelmia taloudellisen riippumattomuuden hintalapusta ja vietettiin blogini 1v-synttäreitä.

Heinäkuu oli tapahtumarikas kuukausi. Tapahtumia yhdisti niiden positiivinen vire ja minun pitikin nähdä erityistä vaivaa pitääkseni jalat maassa ja kädet savessa, niin hyvin tuntui joka rintamalla menevän. Olen aiemminkin kokenut pienimuotoista menestystä silloin tällöin ja kokemus on, että ote helposti herpaantuu, kun yhtäkkiä meneekin lujaa. Esimerkiksi tappiollisimmat Lehto-sijoitukseni tein juuri hyvän kauden aikana, kun tuolloin luulin, että “olen lyömätön sijoittaja ja kaikki johon kosken muuttuu kullaksi”. Onneksi tuo ajattelumalli on jo historiaa ja otan nykyään mieluummin hieman etäisyyttä sijoittamiseen kuin lähden roiskimaan rahoja sinne tänne hybriksessä.

Nettovarallisuus puskee ässäparia

Nettovarallisuuteni tuntuu puskevan ässäparia toisensa perään, niin kovaa on kasvutahti. Taas kerran rikottiin ennätys ja lyötiin tiskiin elämäni kovimmat kasvuluvut, 16883 euroa! Neljän viimeisen kuukauden keskiarvokasvu on 11359 euroa. Toki tämä pitää sisällään täysimääräisen nousun koronakuopasta, mutta paljon olisi voinut mennä toisinkin.

Nettovarallisuuden muutos heinäkuussa kesäkuun loppuun verrattuna. Hyvää kehitystä kautta linjan.

Pörssisalkku kehittyi vahvasti tarjoillen 5% kasvun. Bitcoin nousi huimat 17% ja lisäkasvua pitäisi olla putkessa reippaasti mikäli historia yhtään toistaa itseään. Muu varallisuus nousi harppauksella johtuen poikkeuksellisen korkeista ansiotuloista ja juuri aloittamani yritystoiminnan ensimmäisistä tuotoista. Laskua oli vain auton arvonaleneman muodossa, mitä ei oikein voi estää mikäli haluaa auton omistaa.

Nettovarallisuuden kehitys 13 kuukauden jaksolla. Heinäkuussa kivuttiin taas uusiin ennätyksiin.

Nettovarallisuus kipusi lukemaan 163 200 euroa. Tämä on todellinen täyskäsi, sillä tämän vuoden tavoitteeni oli 162 000 euroa. Saavutin siis tavoitteeni viisi kuukautta etuajassa, tuntuu aivan uskomattomalta. Voin keskittyä loppuvuonna pienentämään tulevien vuosien tavoitteita, mikä onkin paikallaan, sillä 10-vuotissuunnitelmani viimeiset vuodet ovat kohtuullisen kunnianhimoisia tällä hetkellä.

Kesäkuuhun nähden kasvua tuli 11,5% ja viime vuoden heinäkuuhun nähden 49%. Melkein 50% kasvu vuoden takaiseen! Jos tällainen prosentuaalinen nousu on oikeasti mahdollista, niin tässä on pakko vielä puhua kohtuullisen pienistä varallisuustasoista, mikä on totta. Merkittävän kokoisella varallisuudella 50% vuosikasvun ei pitäisi olla saavutettavissa ainakaan tavalliselle palkkatyöläiselle niin kuin minä olen. Tämä on motivoivaa, sillä se tarkoittaa, että helppoa latua on vielä reippaasti hiihdettävänä. Pitää vain jaksaa hiihtää antamatta periksi.

Tuloslaskelma korjasi potin

Silloin kun tulot ovat tarpeeksi korkeat, eivät edes poikkeuksellisen suuret yli 2000 euron menot tunnu missään. Kortti kerrallaan pöytään aseteltiin kuningasvärisuora, tai siltä tämän katsominen ainakin tuntuu.

Heinäkuun tuloslaskelma. Kuningasvärisuora.

Ensimmäistä kertaa elämässäni tuloni yhden kuukauden aikana olivat viisinumeroiset. Toivottavasti tämä oli vain esimakua tulevasta ja tätä nähdään jatkossa lisää. Poikkeuksellisen kovien tulojen taustalla oli kuukausipalkka kahdesta eri työpaikasta ja työsuhteen päättyessä maksetut lomakorvaukset pitämättömistä lomista. Voidaan siis puhua erittäin poikkeuksellisesta kuukaudesta.

Menot olivat tällä kertaa yli tuplasti suuremmat kuin tänä vuonna keskimäärin. Selitys löytyy koko vuoden vakuutusmaksuista, jotka olivat lähemmäs tuhat euroa. Autokulut korostuivat – olipa mukavaa palata taas autonomistajaksi! Autokulut sisälsivät 118 euron edestä autoveroa ja 761 euron edestä vakuutusmaksuja, molemmat vuodeksi eteenpäin. Aiemmin laskemassani vuosikustannusarviossa olin huomioinut nämä menoerät summilla 120 ja 765 euroa eli yllätyksiä ei tullut. Ellei yllättäviä korjauskustannuksia tupsahda tänä vuonna, niin suurimmat autoiluun liittyvät kulut tulivat kertarysäyksellä heti heinäkuulle.

Heinäkuun säästämisaste oli 85%. Mittaushistorian korkein lukema. Mittaushistoria alkoi tammikuussa 2017.

Siitä huolimatta, että heinäkuun menot ylsivät mittaushistoriani ranking-listalla korkealle tasolle (sija 7/43), säästämisaste oli mittaushistoriani korkein. Säästämisasteen parantaminen tuloja kasvattamalla on moninkertaisesti miellyttävämpää kuin saman tekeminen menoja leikkaamalla. Tästä syystä pyrin jatkossakin pitkäjänteisesti kasvattamaan tulojani sillä ajatuksella, että menot saavat nousta säästämisasteen pysyessä hyvänä.

Pihistely on jokseenkin lamaannuttavaa ja välillä huomaa, että olisi kiva toteuttaa kalliihkoja projekteja, mutta ei oikein viitsi, kun tavoitteet karkaisivat. Tämä ajattelumalli on pidemmän päälle passivoiva eikä maksimoi hyvinvointia. Jos jatkuvasti lykkään näitä projekteja, niin elämä ei niiden osalta mene eteenpäin, mikä on pahaksi luovuudelle. Tästä syystä minun pitäisi kasvattaa tuloni täysin uudelle tasolle, jotta voisin samalla toteuttaa mukavia projekteja ja edistyä kohti tavoitteitani. Tässä haastetta elämään kerrakseen.

Indeksi voitettiin ässähailla

Sijoitukseni kehittyivät erinomaisen hyvin heinäkuussa, mutta niin kehittyi vertailuindeksikin. Olin häviöllä indeksiä lähes koko kuukauden, mutta viimeisellä viikolla trendi kääntyi ja pinnistin ässähain verran voitolle noin puolen prosenttiyksikön erolla.

Sijoitussalkun kehitys verrattuna vertailuindeksiin OMXHGI. Heinäkuussa salkku pärjäsi niukasti indeksiä paremmin.

Pitkään näytti siltä, että ainoat liikkeet salkussani olisivat olleet kuun alun ETF-kuukausisäästöostot. Viimeisellä viikolla kuitenkin päätin myydä kolmanneksen Talenomeistani pois hinnan noustessa 9,80 euroon osakkeelta. Tässä alkaa olla jo niin kovat arvostustasot, että alkaa mielikuvitus loppua kesken kuinka odotuksiin voitaisiin päästä. Toisaalta myin aiemminkin jo Talenomia pois liian aikaisin, joten en viitsinyt koko positiota myydä. Näistä kasvuosakkeista kun ei koskaan tiedä, aina keksivät uusia tapoja yllättää kalkkiutuneet omistajat. Kuka olisi vuosi sitten uskonut Admicomin nousevan yli 90 euroon osakkeelta? En minä ainakaan vaikka olinkin omistaja jo tuolloin.

Pörssin kehityksen suhteen olen paranoidi optimisti. Romahdus näyttää mahdolliselta, mutta toisaalta Q2-tulokset ovat olleet pelättyä parempia ja koronapandemian paniikkielementti on jo kauan aikaa sitten kadonnut. Olen päättänyt kasvattaa käteispainoa orgaanisesti säästämällä palkkatuloista ja antaa sijoitusteni elää omaa elämäänsä lähes vapaasti. Sopivan hetken tultua käynnistän taas osto-ohjelman ja alan viedä käteistä markkinoille kontrolloidusti.

Elokuun näkymät

En usko, että elokuusta tulee mitenkään dramaattinen pörssikuukausi. Voihan toki olla, että markkinat ajautuvat taas paniikkiin ja hyviä ostopaikkoja ilmenee, mutta en pidä tätä kovin todennäköisenä. Käteispositiot ovat suuria ja lisääntynyt likviditeetti markkinoilla ajaa omaisuuserien hintoja ylöspäin. Näkisin todennäköisempänä, että markkinat kuplaantuvat lähikuukausien aikana. Tietysti tällä näkemyksellä kannattaisi survoa kaikki rahat mahdollisimman nopeasti osakkeisiin. Näistä ei kuitenkaan koskaan tiedä ja hyvät yöunet edellyttävät jonkinnäköistä käteispositiota ailahtelevilla vesillä seilatessa.

Mitään heinäkuun kaltaisia suuria tuloja tai menoja ei ole elokuussa tiedossa, joten varallisuuden kasvu on paljolti kiinni pörssin liikkeistä. Silloin tietää, että on sopiva osakepaino, kun sekä kuplan että romahduksen on valmis ottamaan avosylin vastaan.

T.A.

This Post Has 2 Comments

  1. Rahaviisas

    Hyvin saman suuntaisia tuloksia myös mulla! 200k piti tulla täyteen, hyvällä onnella, ehkä vuoden loppuun mennessä. Nyt heinäkuun lopussa jo 215k taulussa.

    Ja samoin myös ennätyssäästöt, yli 90% ansiotuloista :O

    1. Luinkin juuri blogitekstisi, erittäin hyvältä näyttää sielläkin 🙂

      90% säästöprosentti on todella kova, en siihen ole itse vielä koskaan päässyt, mutta pitkällä aikavälillä pitäisi olla saavutettavissa.

Leave a Reply