Vaurastuminen ja Maslow’n tarvehierarkia

Vaurastuminen ja Maslow’n tarvehierarkia

Ajatukset tulevat ja menevät mielessäni omia menojaan. Joihinkin niistä haluaisin aina silloin tällöin tarttua, perehtyä tarkemmin ja syventää ymmärrystäni, mutta usein se jää tekemättä syystä jos toisesta. Maslow’n tarvehierarkia on sellainen teoria, joka on kiehtonut minua jo pitkään, mutta en ole oikeastaan koskaan perehtynyt siihen kovin syvällisesti. Nyt päätin tutustua aiheeseen ja peilata samalla omaa elämääni esimerkkinä sen eri tasoista sekä pohtia, kuinka raha ja vaurastuminen asettuvat kuvioon. Pienenä disclaimerina pitää vielä mainita, että olen korkeintaan keittiöpsykologian asiantuntija eli psykologian opintoja on takana tasan nolla tuntia.

Maslow’n tarvehierarkia on humanistisen psykologian teoria, jonka mukaan ihmisellä on perustarpeet, jotka pitää tyydyttää ennen kuin ihminen alkaa etsiä tyydytystä korkeamman tason tarpeille. Hierarkian viisi tasoa ovat perustarpeista korkeammalle edeten 1) fysiologiset tarpeet, 2) turvallisuuden tarpeet, 3) yhteenkuuluvuuden ja rakkauden tarpeet, 4) arvonannon tarpeet ja viimeisenä 5) itsensä toteuttamisen tarpeet. Teorian mukaan ihmisen pitää saada tyydytettyä alemman tason tarve riittävän kattavasti ennen kuin häntä alkaa kiinnostaa tätä korkeamman tason tarpeet. Tarkemmin teoriaan voi perehtyä tämän linkin kautta ja kattavampaan englanninkieliseen versioon tästä. Tässä myös erinomainen video aiheesta.

Maslow’n tarvehierarkia, jossa perustarpeet ovat pyramidin pohjalla. Ihminen etsii luontaisesti tyydytystä tarpeisiinsa taso kerrallaan ennen siirtymistä ylemmäs pyramidin tasoilla. Lähde.

Tarvehierarkia on mielenkiintoinen teoria vaurastumisen näkökulmasta. Raha on niin perustavanlaatuinen osa meidän kaikkien elämää, että se koskettaa useita tarvehierarkian tasoja.

Kun pohdin omaa elämääni taaksepäin, noudattelee se tarpeiden osalta hyvin paljon tarvehierarkian mallia. Ehkä tämä on juuri se syy, miksi olen niin kiinnostunut tästä teoriasta – olen omakohtaisesti todennut sen toimivan. En koskaan opiskeluaikoina päässyt kovin korkealle pyramidin tasoilla. Uskoisin, että merkittävin syy tälle oli se, etten osannut olla oma itseni vieraiden ihmisten seurassa ja keskityin liikaa siihen, mitä he ajattelivat minusta. Näin toimiessa en koskaan saavuttanut tiettyä turvallisuuden ja yhteenkuuluvuuden tunnetta mitä olisin tarvinnut normaaliin kanssakäymiseen. Tilanne parani kunnolla oikeastaan vasta, kun tapasin nykyisen vaimoni. Sitten yksi asia johti toiseen. Nyt koen keikkuvani pyramidin huipulla, mikä on samaan aikaan innostavaa, kiehtovaa sekä nöyräksi tekevää, sillä tiedän ettei sinne pääsy ole itsestään selvää.

Miten etenin kohti pyramidin huippua? Miten raha ja vaurastuminen liittyvät eri tasoihin? Edetään seuraavaksi pyramidin tasolta toiselle, kuten elämässä usein tapahtuu.

Fysiologiset tarpeet – ne perustarpeet

Fysiologiset tarpeet ovat hyvin perustavanlaatuisia tarpeita, kuten ruoka, juoma, uni, lämpö ja hengitysilma. Jos näistä on pulaa, ihminen luontaisesti priorisoi näitä sen enempää ajattelematta. Moni on varmasti huomannut, että hengitysilmaa ajattelee vain silloin, kun siitä on pulaa. Tai että työnteosta ei tule mitään silloin, kun nälkä iskee.

Suomi on siitä hyvä maa, että nämä fysiologiset perustarpeet on helppo täyttää. On tietysti poikkeuksia, mutta suurimmalla osalla suomalaisista ei lähtökohtaisesti ole ongelmia näiden kanssa. Olen itse ollut siinä mielessä onnekas, että fysiologiset tarpeet eivät ole koskaan olleet minulle suuri haaste.

Jos fysiologiset tarpeet ovat haaste, niin ajatus vaurastumisesta tyssää siihen. Ilman että fysiologiset tarpeet on tyydytetty, ei ihmismieli ja keho pysty ajattelemaan vaurastumista – eikä pidäkään. Nämä asiat ovat hyvän elämän perusedellytys ja siksi aivan pakko saada kuntoon ensin.

Turvallisuuden tarpeet – turvaa monelta kantilta

Kun fysiologiset tarpeet on tyydytetty, ihminen alkaa kaivata fyysistä, henkistä ja taloudellista turvaa, terveyttä sekä turvaa sairauksilta. Kaikki turvallisuuden tarpeet voi olla vaikeaa täyttää ja siksi tälle tasolle on helppo jämähtää. Jotta ihminen täyttäisi kaikki turvallisuuden tarpeet, hänen pitäisi pystyä tuntemaan olonsa turvalliseksi missä ikinä liikkuukaan, olemaan turvallisesti oma itsensä, kohtuullisen terve ja fyysisesti hyvinvoiva, taloudellisesti turvattu ja vakuutettu.

Käytännössä pientä poikkeusryhmää lukuunottamatta taloudellinen turva edellyttää työpaikkaa, jonka säilymiseen voi luottaa. Pelkästään tämän löytäminen voi olla suuren vaikeuden takana ja sen etsiminen voi viedä vuosia.

Suomi on onneksi hyvä maa yleisen turvallisuuden kannalta, joten suurin osa meistä varmasti tuntee olonsa turvalliseksi. Fyysinen hyvinvointi ja mahdollisuus olla oma itsemme ovat usein lähtökohtaisesti meistä itsestämme kiinni eli nämä voi saavuttaa muuttamalla omaa ajattelua ja rutiineja (mikä vaatii tahdonvoimaa). Terveys sen sijaan voi olla oikukas asia, koska kukaan meistä ei halua sairastua vakavaan sairauteen, mutta niin saattaa vain käydä.

Olen itse kompastunut tähän tasoon moneksi, moneksi vuodeksi. Fyysinen turva ei ole koskaan ollut ongelma, kiitos hyvien kotiolojen, mutta en nuorena osannut pitää tarpeeksi huolta omasta fyysisestä hyvinvoinnistani, mikä aiheutti jossain määrin itsetunto-ongelmia. Lisäksi en osannut olla oma itseni ja mietin liikaa mitä muut ajattelevat minusta. Näin toimiessa nautinto sosiaalisista tilanteista oli kadoksissa ja en tuntenut oloani turvalliseksi uusia ihmisiä kohdatessani. En myöskään opiskeluaikana tuntenut itseäni erityisen hyvin taloudellisesti turvatuksi. Kun nämä kaikki laskee yhteen, en enää ihmettele, miksi elämä välillä tuntui haastavalta ja stressaavalta. Tyhmintä tästä yhtälöstä tekee se, että tämä kaikki oli itse aiheutettua – vaikkakin tiedostamatta kokonaisuutta tai syy-seuraussuhteita.

“En osannut olla oma itseni ja mietin liikaa mitä muut ajattelevat minusta”

Vyyhti alkoi purkautua, kun aloin ensin kuntoilla säännöllisesti ja sain fyysisen hyvinvoinnin haltuun. Sen jälkeen pääsin kiinni työelämään ja sain taloudellista turvaa. Näistä sain voimaa ja rohkeutta olla oma itseni, mikä lopulta mahdollisti sen, että pystyin päästämään muita ihmisiä lähelleni.

Olen usein miettinyt haluanko vaurastua vain sen takia, että minulla oli joskus pulaa rahasta. Eli teenkö kaiken tämän ylikompensoidakseni aiempaa turvattomuutta. On hyvin mahdollista, että ainakin osittain asia on näin. Tärkein syy kerätä varallisuutta on tuoda taloudellista turvallisuuden tunnetta elämään. Tämän saavuttamiseksi riittää puskurirahasto ja pieni kuukausisäästäminen palkasta pahan päivän varalle. Mutta jos haluaa sekä vapauden tehdä mitä huvittaa että taloudellisen turvan, niin määrätietoinen varallisuuden kasvattaminen astuu kuvioihin houkuttelevana vaihtoehtona.

Yhteenkuuluvuuden ja rakkauden tarpeet

Fysiologisten ja turvallisuuden tarpeiden täytyttyä ihminen alkaa luontaisesti etsiä ryhmää tai joukkoa, johon kuulua. Jos ei koe kuuluvansa mihinkään joukkoon, niin tästä voi olla seurauksena ahdistus ja masennus. Yhdessä turvattomuuden tunteen kanssa tästä voi tulla todella tuhoisa kehä, josta on vaikea päästä ulos. Nopeaa apua harvoin on tarjolla, joten turvallisuuden tunteen kerääminen niin kauan, että on valmis kohtaamaan muita ihmisiä omana itsenään voi olla ainut tie eteenpäin.

Rahalla ja vaurastumisella ei ole paljon merkitystä tämän tarvehierarkian tason kanssa, mutta rahaa voi tarvita riittävän taloudellisen turvallisuuden tunteen saavuttamiseksi, jotta on ylipäänsä valmis nousemaan tälle tasolle. Tämä taso toimii myös ponnahduslautana ylemmille kahdelle tasolle, joten tätä ei voi sivuuttaa.

Omalla kohdallani rakkaus ilmeistyi eteeni melkein kuin itsestään sen jälkeen, kun olin valmis ottamaan sen vastaan – niin ihmeellinen on ihmismieli. Yhteenkuuluvuuden tunteen löysin ensimmäisestä työpaikastani taloushallinnon osastolla, jossa oli muita samanmielisiä ihmisiä töissä.

Kun peilaan elämääni taaksepäin näin myöhemmin tarkasteltuna, niin näiden palasten loksahdettua kohdalleen alkoi omalla kohdallani nopea kehitys kohti nykyistä elämäntilannettani. Kaiken yllä mainitun se vaati pohjalle toteutuneeksi ja hyvin orjallisesti tarvehierarkian osoittamassa järjestyksessä.

Arvonannon tarpeet – taso jossa menemme pieleen

Kun perustarpeemme on turvattu, koemme olomme turvalliseksi, kuulumme joukkoon ja olemme löytäneet rakkauden, huomio alkaa kääntyä kohti tarvetta tulla arvostetuksi yksilöksi. Arvonannon tarpeita on kahdella eri tasolla; muilta tulevia ja itseltämme tulevia. Teemme kaikkemme, jotta olisimme muiden silmissä arvostettuja. Teemme myös kaikkemme, jotta voisimme arvostaa itseämme. Luonnollisesti se mitä tämä pitää sisällään on hyvin subjektiivista ja jokainen määrittelee tiedostaen tai tiedostamatta itselleen sopivan tavan ja tason.

Rahalla on suuri merkitys muilta tulevan arvostuksen saamisessa – tai näin meille ainakin uskotellaan. Ovelat markkinointimiehet ja -naiset saavat meidät ostamaan toinen toistaan kalliimpia tuotteita, joiden pitäisi kasvattaa statustamme toisten silmissä. Todellisuudessa arvostus syntyy ihan muista asioista, kuten toisten huomioimisesta, asiallisesta käytöksestä ja asiayhteyden kannalta relevanteista kyvyistä ja taidoista (esim. ammattitaito). Kalliiden statusesineiden ostaminen muiden arvostuksen saamiseksi on suuri ansa, johon monet astuvat ja hukkaavat mahdollisuutensa vaurastua. Lopputuloksena on vain pettymys ja tyhjä lompakko, kun huomaakin, että ketään ei loppupeleissä kiinnosta.

“Statusesineiden ostaminen muiden arvostuksen saamiseksi on suuri ansa”

Koin tähän asti tärkeimmän ulkoisen arvonannon tunteen, kun sain ylennyksen edellisessä työssäni. Tämä oli minun valitsemani työura aiheessa, jossa halusin tulla hyväksi ja sitten ansioni vielä tunnustettiin! Seuraavan vahvistuksen sain, kun minut valittiin nykyiseen työhöni monien hakijoiden joukosta. Sisäinen validaatio tuli siitä, kun pystyin ottamaan kaikki uudet haasteet vastaan ja vielä menestymään niissä.

Olen siis hyvin työorientoitunut. Kaikkien ei tarvitse olla. Yhtä merkityksellistä arvonantoa voi hyvin saada myös muualta, kuten harrastusten parissa.

Tämä kokonaisvaltainen sisäisten ja ulkoisten arvonannon tarpeiden tyydyttyminen johti siihen, että lähdin määrätietoisesti tavoittelemaan parempaa itseäni asettamalla itselleni pitkän tähtäimen tavoitteen, johon pääseminen tulisi vaatimaan ennennäkemättömiä suorituksia.

Itsensä toteuttamisen tarpeet – pyramidin huippu

Jos ja kun olemme saavuttaneet kaiken neljällä alimmalla pyramidin tasolla, ei jäljelle enää jää mitään muuta kuin itsensä toteuttaminen. Hierarkian korkeimmalla tasolla ihminen pyrkii löytämään itsensä täyden potentiaalin. Tämä on äärimmäisen subjektiivinen kokemus, jonka tavoitteen asetannassa jokainen kuulostelee omaa sisintään.

Itsensä toteuttaminen voi liittyä varallisuuden kasvattamiseen tai sitten ei, riippuen yksilöstä. En ole omalla kohdallanikaan täysin varma, että haluanko oikeasti itse varallisuutta vai haluanko kuitenkin niitä taitoja ja sitä kokemusta, mitä suuren varallisuuden kasvattamiseen vaaditaan. Uskoisin, että monen yrittäjän kohdalla tilanne on samankaltainen; etsitään se juttu, jolla voisi tehdä suuret rahat ja lähdetään toteuttamaan sitä määrätietoisesti. Tarvittavat taidot varallisuuden kasvattamiseen tulevat matkalla.

En olisi tällä tiellä ilman, että kaikki tarpeet alemmilla tasoilla ovat kohtuullisen hyvin tyydytettyjä. Kuljettu polku on ollut pitkä ja tämän pohdinnan tuloksena ymmärrän yhä paremmin niitä, jotka pitävät tavoitteitani epärealistisina. Omakin keskittymiseni oli vielä muutama vuosi sitten aivan eri asioissa, kuten kamppailussa itsetunnon kanssa. Samalla on hienoa, miten elämä voi edetä jopa hyvin nopeasti ja yllättäen ihan meidän kaikkien kohdalla askel askeleelta kohti parempaa huomista.

Rahalla on loppujen lopuksi vain pieni merkitys elämässä

Tarvehierarkian näkökulmasta vain turvallisuuden tarpeissa korostuu rahan ja varallisuuden merkitys elämässä. Rahalla on siis oikeastaan hyvin vähän merkitystä kokonaisuuden kannalta sen jälkeen, kun sitä on tarpeeksi tuomaan turvaa. Tämä taso toki vaihtelee sen mukaan, kuinka jokainen kokee oman taloudellisen turvansa riittävyyden.

Toissijaisia merkityksiä rahalla voi olla arvonannon tarpeiden tyydyttämisessä, sillä ihmisten välisessä kilpailussa yleismaailmallisia mittareita on erittäin niukasti tarjolla. Tästä syystä joku voi mieltää tulot tai varallisuuden arvon vertailukohtana muihin ihmisiin. Olisin itse hyvin varovainen tällaisen kilpailun suhteen, koska arvon tuntemisella siitä, että tienaa enemmän kuin toiset, ei loppujen lopuksi voi saavuttaa kovin kestävää tai kokonaisvaltaista onnellisuutta. Pyrin itse välttämään tällaista vertailua paitsi vertailuryhmääni eli samaa työtä tekeviin ihmisiin. Heitä seuraamalla voin pysyä kartalla siitä, mikä on kohtuullinen kompensaatio tällaisista työtehtävistä.

Ylimääräisiä merkityksiä raha voi saada, jos tähtäimessä on vapauden ja taloudellisen turvallisuuden yhdistelmän tavoittelu. Tällöin taloudellinen riippumattomuus on avain tietyn tarkkaan määritellyn tavoitteen saavuttamiseen.

Pyramidi rakentuu kerros kerrokselta

Kun luemme menestystarinoista, näemmä vain lopputuloksen. Kaikki se vuosien työ mikä menestyksen eteen on tehty on katseilta piilossa. Tämä yhtälö sai minut nuorempana ajattelemaan, että jotkin asiat ovat ulottumattomissani, ettei minusta koskaan ole niihin. Tarvehierarkia ja omakohtaiset kokemukseni tuovat perspektiiviä asioihin ja olen yhä sitä mieltä, että monet asiat ovat ulottumattomissani, mutta eri syistä kuin ennen (en pysty tai jaksa harjoitella tarpeeksi tai en koe tärkeäksi).

Koen myös tämän tarvehierarkian pohdinnan jälkeen ymmärtäväni taas hieman paremmin ihmisiä, jotka ovat elämän eri vaiheissa ja kamppailevat eri asioiden kanssa omista lähtökohdistaan. Jokainen keskittyy niihin ongelmiin, jotka ovat sillä hetkellä tärkeimpiä liittyivätpä ne sitten turvallisuuden tarpeisiin tai itsensä toteuttamisen tarpeisiin.

Hienoa on se, että elämässä voi edetä ja haasteiden ei tarvitse olla samat huomenna kuin mitä ne olivat tänään. Niinpä kannustan kaikkia etenemään elämässä askel kerrallaan luottaen parempaan huomiseen. Ongelmat eivät ihmiselämästä lopu kesken, mutta niiden luonteet muuttuvat henkilökohtaisen kehityksen myötä.

T.A.

This Post Has 2 Comments

  1. Osinkokuningas

    Mielenkiintoista pohdintaa! Itse en osaa valitettavasti ihan näin filosofisia tekstejä kirjoitella 😀

    1. Hei Osinkokuningas, kiitos! Ei sitä kukaan ole seppä syntyessään; olet mitä itsellesi uskottelet olevasi 😉

Comments are closed.