Mielikuvat, ajatukset, tavat ja asenteet vaikuttavat olennaisesti potentiaaliimme kasvattaa varallisuutta. Suurin osa työstä vaurastumisen mahdollistamiseksi tehdään pään sisällä ja vain pieni osa työstä on teknistä suorittamista, kuten kassavirran ja varallisuuden kehityksen seurantaa sekä budjetointia.
Väittämääni on helppo havainnollistaa esimerkillä, jossa avataan kahden täsmälleen samoissa olosuhteissa olevan ihmisen mielikuvia vaurastumisesta. Mielikuvat ovat kokoelma kokemuksistamme, vanhempiemme ja muiden elämämme tärkeiden ihmisten antamista opeista, omasta maailmankatsomuksestamme ja tulevaisuuden odotuksistamme. Nimetään esimerkin henkilöt pessimistiksi ja optimistiksi.
Pessimistin mielestä “vaurastuminen on mahdollista vain kultalusikka suussa syntyneille hyväosaisille. Normaalilla palkansaajalla ei ole mahdollisuutta vaurastua. Kapitalistit kyykyttävät tavallisia keskituloisia minkä ehtivät”. Iltalehtien kommenttiosioita lukiessa tämänsuuntaiset ajatukset tuntuvat heijastelevan ainakin osaa kansastamme, joten mitenkään tuulesta temmattu tämä näkemys ei ole.
Optimistin mielestä “vaurastuminen on mahdollista kaikille. Se on hyvin pitkälti omista valinnoista kiinni ja maailma on täynnä ihmisiä, jotka ovat vaurastuneet omilla saavutuksillaan. Miksi he olisivat parempia kuin minä?” Pessimisti ja optimisti ovat tällä hetkellä samassa elämäntilanteessa, mutta millä todennäköisyydellä optimisti on kymmenen vuoden päästä vauraampi kuin pessimisti? Optimisti ottaa vaurastumisen annettuna ja on valmis tekemään töitä sen eteen. Pessimistille vaurastuminen olisi vastoin omaa maailmankuvaa, joten todennäköisesti toimet sen eteen jäävät vähäisiksi. Pahimmassa tapauksessa pessimisti torppaisi oman vaurastumisensa mahdollisuudet vain siitä syystä, ettei vahingossakaan assosioituisi kapitalisteihin ja eliittiin.
Mielikuvilla on merkittävä vaikutus mahdollisuuksiimme vaurastua. Suurin osa on varmaan joskus kuullut sanonnan “kulttuuri syö strategian aamupalaksi”. Tällä viitataan yritysmaailmassa siihen, että vain uuden strategian laatimisella ei voida kääntää yrityksen suuntaa, jos yrityksen sisäinen kulttuuri on sitä vastaan. Samalla logiikalla voidaan sanoa, että “mielikuvat syövät aktiiviset päätökset aamupalaksi”. Jos mielikuvamme sanovat jotain ja yritämme tehdä toista, niin synnytämme sisäisen ristiriidan. On helpompaa tehdä asioita, jotka ovat linjassa oman maailmankatsomuksemme kanssa. Erinomaisen kirjan aiheesta on kirjoittanut plastikkakirurgi Maxwell Maltz*, joka huomasi, että kaikki hänen potilaansa eivät parantuneet korjaavilla leikkauksilla, vaan ne joiden mielikuvat itsestään eivät muuttuneet, jatkoivat käyttäymistä samalla tavalla kuin ennen leikkauksia. Niinpä hän päätti opiskella psykologiaa, jotta voisi paremmin palvella asiakkaitaan myös henkisellä puolella.
Jokainen meistä on hypnotisoitu
Olipa asia mikä vain, meillä on todennäköisesti jokin näkemys tai mielipide siitä. Mistä nämä mielipiteet ovat peräisin; mediasta, poliitikoilta, vanhemmiltamme, ystäviltämme vai kenties markkinoijilta? Ajatuksiimme pyritään vaikuttamaan jatkuvasti eri tahoilta ja usein tämä vaikuttaminen on alitajuista eli emme tiedosta ollenkaan, että meihin yritetään vaikuttaa. Onnistuneen vaikuttamisen seurauksena meidän hypnotisoidaan uskomaan, että asiat ovat niin kuin niiden sanotaan olevan.
Kaikki hypnotisointi ei tule ulkoisista lähteistä, vaan suuri osa tulee omista kokemuksistamme. Miksi olet sitä mieltä, että et osaa tehdä jotain? Oletko kenties joskus kokeillut ja epäonnistunut? Tällaisen kokemuksen jälkeen on helppo uskotella itselleen, että on surkea siinä jossain. Pahimmillaan samaan aikaan muut ihmiset ympärillä rakentavat samaa tarinaa ja muistuttavat jatkuvasti, että et vain ole tehty olemaan hyvä tässä asiassa. Perinteinen esimerkki on matematiikkaa (tai muuta ainetta) opiskeleva nuori, jonka opettaja, vanhemmat ja hän itse kaikki ovat sitä mieltä, että matematiikka ei nyt vain ole häntä varten. Millä todennäköisyydellä tämä nuori tulee ikinä olemaan hyvä matematiikassa? Ellei hän saa yhtäkään kokemusta, joka loisi päinvastaista kuvaa hänen mieleensä, hän todennäköisesti elää tässä hypnoosissa koko loppuelämänsä.
Samaa esimerkkiä voidaan hyvin soveltaa vaurastumisesta puhumiseen. Kun yleinen mielipide on sen kannalla, että ei kannata edes yrittää, on helpompaa vain unohtaa koko asia ja sulautua massaan. Jos ei yritä, ei voi epäonnistua. Jos onnistuisi, olisi omillaan, koska suuri enemmistö on toista mieltä. Lähtökohtaisesti vaurastumista tavoitteleva joutuu uimaan vastavirtaan yleisen mielipiteen kanssa.
Käytetään hetki sen miettimiseen, mitä mieltä olemme itse vaurastumisesta. Muodosta mielessäsi yhden lauseen kiteytys siitä, mikä on suhtautumisesi vaurastumiseen. Sitten mieti, miten tämä mielipide on muodostunut. Ovatko vanhempasi vaikuttaneet ajatuksiisi? Onko ystäväpiirissäsi vahva mielipide aiheesta? Pohjautuuko mielipiteesi kenties omiin kokemuksiisi? Oletko kenties opiskellut aihetta? Oli vastaus mikä tahansa, pystyt muuttamaan mielipidettäsi hypnotisoimalla itsesi uudelleen.
Meillä on voima hypnotisoida itsemme työskentelemään kohti niitä tavoitteita, jotka itsellemme asetamme. Olen hypnotisoinut itseni kasvattamaan varallisuuttani kohti miljoonaa euroa. Asettamalla itsellemme tavoitteen, jonka haluamme vilpittömästi saavuttaa, valjastamme alitajuntamme ja mielikuvamme tavoitteen saavuttamisen tueksi. Sillä että mielemme ja tekomme ovat linjassa keskenään, on suuri merkitys eteenpäin pääsemiselle kohti tavoitetta.
Teemme jatkuvasti päätöksiä elämässä, jotkut niistä pieniä ja jotkut suuria. Jos nämä päätökset vievät meitä kauemmas tavoitteestamme, käsittelemme ne virheinä ja korjaamme kurssia. Päätökset jotka vievät lähemmäs tavoitetta ovat onnistumisia, joita pyrimme vahvistamaan jatkossa. Tämä mekanismi toimii vain jos mielikuvamme ja päätöksemme ovat linjassa keskenään. Ilman selkeää näkemystä siitä, missä elämäntilanteessa haluamme tulevaisuudessa olla, olemme tuuliajolla alati pyörivän kompassin kanssa ja elämämme lukuisilta päätöksiltä puuttuu selkeä linja.
Mielen voima on korvaamaton
Jos omilla saavutuksillaan vaurastuneelta miljonääriltä otetaan hänen omaisuuteensa pois, mutta hänen mielensä jätetään ennalleen, niin millä todennäköisyydellä hän onnistuu kokoamaan omaisuutensa uudestaan nollista? Vastaus tuskin on 100%, sillä joukkoon mahtuu paljon niitä, jotka ovat tehneet omaisuutensa vuosikymmenien yli ja jossain vaiheessa aika loppuu kesken meiltä kaikilta. Samoin osa on ollut oikeassa paikassa oikealla hetkellä ja näin vain onnekkaita. Vastaus lienee lähempänä 20–40% tasoa. Mitä jos myös hänen mielensä ja kokemuksensa vaurastumiseen liittyen nollataan, mikä on sitten todennäköisyytensä saada omaisuutensa takaisin? Todennäköisyys lienee lähellä miljonäärien prosentuaalista osuutta suomalaisista eli noin 0,2–0,5% luokkaa. Pitkäjänteinen henkisen pääoman kasvattaminen on avainasemassa vaurastumisessa.
Loppuun lienee hyvä mainita, että vaikka puhun paljon miljoonasta ja miljonääreistä, en kuitenkaan tarkoita, että vaurastumisen mittapyykki olisi miljoona euroa. Olen ankkuroinut omat tavoitteeni miljoonaan, joten minulle on luontaista ajatella asioita sitä kautta. Vaurastuminen ei ole kilpailua muuta kuin mennyttä itseään vastaan. Jos on huomenna hieman vauraampi kuin tänään, on suunta oikea. Pidetään sama suunta 20–30 vuotta vuodesta toiseen. Tämä on vaurastumista.
T.A.
Tilaa Maxwell Maltzin kirja Psycho-Cybernetics*
*Affiliate-linkki
