Suomen taloudessa menee kohtuullisen hyvin. Tästä huolimatta suomalaiset jatkavat velkaantumista ja suomalaisten säästöaste on negatiivinen. Suomalaiset eivät halua omistaa pörssiosakkeita toisin kuin länsinaapurimme ja hyvinvoinnistamme huolehtiminen ulkoistetaan valtiolle.
Olen huolestunut Suomen ja suomalaisten tulevaisuudesta. Jos nykyinen kehitys jatkuu, onko Suomella tulevaisuutta? Kuulostan varmaan oikeistolaispoliitikolta, mutta tarkoituksenani ei ole puhua politiikasta. Olen enemmän kiinnostunut meidän taloudellisesta hyvinvoinnistamme. Miten voimme olla taloudellisesti hyvinvoivia, jos säästöasteemme on negatiivinen ja velkaannumme kiihtyvään tahtiin? Lisäksi suomalaiset kotitaloudet ovat suhteellisen köyhiä, jos vertaamme esimerkiksi italialaisiin kotitalouksiin, vaikka suomalaisten mediaanitulot ovat niukasti korkeammat (lähde, sivu 187).
Taloudellista hyvinvointia ympärilleni
Kouluissa ei opeteta tarpeeksi taloudellista ajattelua ja itsenäistä taloudenhoitoa. Haluan omalta osaltani kannustaa suomalaisia pohtimaan nykyistä enemmän henkilökohtaisten talouksiensa asioita. Olen itse pitkällä matkalla kohti taloudellista hyvinvointia ja olisi hienoa saada muita mukaan matkalle. Asetin viime vuoden lopulla itselleni talouden osalta 10-vuotistavoitteen, jota kohti nyt kuljetaan. Matka tulee olemaan pitkä, mutta varmasti myös antoisa ja tulen iloitsemaan kaikista onnistumisista tuolla matkalla, sillä viime vuosien taival on opettanut, että mikään ei ole itsestään selvää.
Sen lisäksi, että seuraan matkaani kohti omia tavoitteitani, koen onnistuneeni, jos saan myös muita innostumaan ja lähtemään mukaan tavoittelemaan taloudellista hyvinvointia. Tulen tässä blogissa antamaan kaikki tarpeelliset keinot ja vinkit, joiden avulla jokainen voi edistää omaa taloudellista asemaansa lähtökohdista riippumatta. Tässä lajissa on tärkeää pitää kirkkaana mielessä, että omaa kehitystä ei kannata verrata muihin, vaan eiliseen itseensä, sillä vain meitä itseämme varten me tätä teemme.
Muutama sana kirjoittajasta
Olen kirjoitushetkellä 30-vuotias nuori mies Uudeltamaalta. Yliopistosta valmistuin viitisen vuotta sitten diplomi-insinööriksi ja nyt olen työelämässä tehnyt loikkauksen taloushallinnon puolelle. Pyörittelen siis arkena 8 tuntia päivässä numeroita yrityksessä. Yrityksen talouslaskenta noudattelee samoja periaatteita kuin henkilökohtaisen taloudenkin, mutta luvut vain ovat hieman isompia ja tapahtumia on enemmän. Molemmin puolin on tärkeää pyrkiä kasvattamaan tuloja ja optimoida menoja, jolloin viivan alle jää mahdollisimman paljon rahaa sijoituksia tai muita hankintoja varten.
En missään vaiheessa yhdellä kertaa kiinnostunut taloudellisesta ajattelusta ja talouden optimoinnista, vaan se enemmänkin kasvoi minuun ajan kanssa. Yliopisto-opintojeni päätyttyä olin varaton ja asuin vanhempieni luona hetkellisesti, kun muuhun ei ollut varaa. Onneksi kuitenkin kaikki päättyi parhaiten päin ja sain töitä sekä löysin nykyisen vaimoni, jonka luokse muutin pois vanhemmiltani. Ehkä tästä kaikesta jäi sellainen tunne, etten halua enää kokea varattomuutta ja taloudellinen hyvinvointi aiheena ja ajatuksena alkoi kiinnostaa aina vain enemmän.
Opiskeluaikoina en ollut tuhluripoika, mutta en myöskään osannut optimoida rahankäyttöä ja omaa talouttani. Olin todennäköisesti aika normaali rahan käyttäjä ja näin jälkikäteen ajateltuna olisin voinut tehdä todella paljon toisin. En esimerkiksi ottanut opintolainaa ollenkaan enkä tehnyt töitä opiskelujen ohella, vaikka ajallisesti tähän olisi ollut mahdollisuus. En edes miettinyt sijoittamista mahdollisuutena ja asuin tulotasooni nähden hintavassa yksiössä. Pelasin myös aivan liikaa videopelejä, mikä toisaalta oli erittäin edullinen harrastus tuossa tilanteessa. Niihin käytetty aika oli kuitenkin pois tuottavasta tekemisestä.
Mikäli kiinnostuit, olisi hienoa jos seuraisit blogiani sosiaalisessa mediassa. Sivupalkista löytyvät linkit. Kirjoitan blogissa matkastani kohti omia tavoitteitani, taloudellisesta ajattelusta, sijoittamisesta ja ylipäänsä henkilökohtaisesta taloudesta. Nähdään!
