Uusi vuosi, uusi budjetti ja uudet tavoitteet. Viime vuodelle olin budjetoinut käyttökatteeksi 27850 euroa (tulot miinus menot). Tämä tavoite ylittyi lopulta 3070 eurolla tulojen ollessa 2210 euroa budjetoitua korkeammat ja menojen ollessa 860 euroa budjetoitua matalammat. Asetin itselleni viime vuodelle korkean tavoitteen tulopuolelle, jota en olisi saavuttanut ilman palkankorotusta. Tästä sain hieman lisäpontta panostaa neuvotteluihin tosissani. Lopulta korotuksia tuli 4 kappaletta, joten tälle vuodelle en odota kummoisia. Nyt on aika osoittaa vuoden verran kiitollisuutta ja sen jälkeen käynnistää neuvottelut uudestaan. Työnantaja toki mielellään teettäisi työtä samaan hintaan hamaan tulevaisuuteen hiljaa itsekseen myhäillen, mutta yksityisellä puolella töissä ollessa kuuluu asiaan vääntää palkasta säännöllisesti.
Päivitin budjettiani tälle vuodelle takaraivossa aiemmin suunnittelemani skenaariot. Nyt näiden skenaarioiden todellinen arvo alkaa tulla esiin, kun suunnitellaan vuosi kerrallaan matkaa kohti 10-vuotistavoitteita. Tavoitteeni tämän vuoden käyttökatteelle skenaariosta riippuen oli laskelmien mukaan:
- Perusskenaario: 29 990 euroa
- Optimistinen skenaario: 31 650 euroa
- Aggressiivinen skenaario: 34 500 euroa
Aikani menoarviota ja tuloarviota pyöritellessäni totesin, että kaikki näistä skenaarioista ovat erittäin haastavia saavuttaa. Skenaarioista erillään oleva, alkuperäinen laskelmani tämän vuoden käyttökatteeksi sopusuhtaisella budjetilla olisi ollut 26 500 euroa. Skenaarioita laskiessani olisi pitänyt ottaa paremmin huomioon kertaluontoiset tulot liittyen keräilykorttikokoelmani likvidointiin. Nämä tulot olivat korkealla viime vuonna ja vuonna 2018, mutta nyt tulovirta on ehtynyt lähes kokonaan. Olen siis aiempaa enemmän palkkatulorahoituksen varassa, mikä on huono kehityssuunta. Uusia tulovirtojen kartoittamista ei saa lopettaa ja laakereille ei saa jäädä lepäämään.
Pitkän “optimoinnin” tuloksena päädyin lopulta budjetissa 30 000 euron käyttökatetavoitteeseen eli perusskenaarion mukaiseen tavoitteeseen vuodelle 2020. Perusskenaarion mukaisella kasvulla saavutan miljoonan euron tavoitteeni vuonna 2036 eli 8 vuotta jäljessä alkuperäistä tavoitetta. On selvää, ettei tämä ole millään tavalla tyydyttävä tahti. Tahtia on kiristettävä.
Menobudjetti on pingoitettu ruuvipenkissä
Kirjoitin jo aiemmin tämän vuoden kulubudjetistani. Alkuperäisen suunnitelman mukaan tämän vuoden menot olisivat olleet 1500 euroa kuukaudessa. Luen tuota artikkelia nyt haikeana, sillä lopulliseksi budjetiksi tuli 1240 euroa kuukaudessa. Päädyin siis leikkaamaan menoja vielä 260 eurolla kuukaudessa.
Tämä alkaa olla jo lievästi ristiriidassa ajatukseni kanssa siitä, että ‘myös matkasta pitää nauttia’. Toisaalta on ollut mukava seurata muita talousbloggaajia, jotka ovat tulleet toimeen selvästi vähemmälläkin, esimerkiksi Omavaraisuushaasteen minimalistivuosi. En siis koe olevani vielä punaisella vyöhykkeellä tämän budjetin kanssa, mutta jonkinlainen henkilökohtainen ihmiskoe on kuitenkin tulossa – omistautumista aatteelle mitataan tämän vuoden aikana. Jos kaiken lisäksi pörssit tulevat vielä alas reippaasti saman vuoden aikana, niin kaivan meditaatiokirjat kirjahyllystä uudelle lukukierrokselle.
Olisi mielenkiintoista nähdä dataa opiskeluvuosieni menoista, mutta valitettavasti en vielä tuolloin pitänyt kirjaa ja pankkikin on vaihtunut välissä. Lähihistoriaan peilaten kuitenkin kuukausittaiset menot tulevat pienentymään kolmatta vuotta peräkkäin. 2017 tulee todennäköisesti jäämään korkeimmaksi vuodeksi asuntomuutosta johtuen. Kokonaisen asunnon kalustaminen kun on kallista puuhaa.
Menojen hallintaa helpottaa se, että en varsinaisesti tarvitse mitään. Asunto on. Auto on. Vaatteita on. Puhelimet ja tietokoneet on. Olenkin lähinnä budjetoinut ylimääräistä matkustamiseen ja kodin remontointiin. Nämä ovat sellaisia kohteita joihin saa halutessaan upotettua loputtomia määriä pääomaa, joten 2400 euron vuosibudjetti molemmissa kategorioissa antaa vähän rajoitusta mittakaavojen suunnitteluun.
Tulobudjetti on sivutulovirtojen varassa
Laskin työpaikan vuositilinpäätöstä varten vuosibonusvaraukset, joten tiedän suunnilleen kuinka paljon sieltä on tulossa. Lisäksi tilasin uuden verokortin, joten tiedän veroprosenttini. Koko vuoden nettoansiot ovat siis aika hyvin tiedossa. Indeksikorotuksetkin ovat ilmeisesti tulossa maaliskuun palkkoihin, joten tämän voi jo ottaa huomioon. Kaikki nämä seikat huomioon ottaen harmikseni jouduin toteamaan, että nettopalkkani tulee laskemaan viime vuodesta. Syy tähän on pirullisen kallis autoetu, joka maksaa 520 euroa kuukaudessa korkeamman veroprosentin muodossa. Uudella autolla on mukava ajaa ja ratinlämmitin on muodostunut erittäin “tärkeäksi” lisävarusteeksi, mutta hieman edullisempikin ajopeli riittäisi tässä vaiheessa elämää. En voi kuitenkaan enää perääntyä tästä edusta muuta kuin työpaikkaa vaihtamalla, joten se on mitä on; it is what it is. Leasing-kauden päättymisen lähestyminen muutaman vuoden päästä tuo aikanaan neuvottelupöytään lisäelementin.
Tulot tulevat siis tippumaan. Yritän pelastaa mitä on pelastettavissa kehittämällä sivutulovirtoja. Tällaisia ovat esimerkiksi pienimuotoinen Airbnb-toiminta ja lopun keräilykorttikokoelmani aggressiivinen likvidointi. Jos alkaa tarpeeksi pahalta näyttää, niin pitänee selvittää kuinka Uber toimii kuskien näkökulmasta.
Käyttökatetavoite on osien summa
Kun tulo- ja menobudjetit lyö yhteen, tulee kuukausittaiseksi käyttökatteeksi 2500 euroa. 3740 euron tuloilla tämä tarkoittaa keskimäärin 67% säästämisastetta, jotta tavoitteeseen päästään. Historian valossa tämä ei ole täysin mahdoton lukema. Viime vuonna luku oli 63% eli kohtuullisen lähellä.
Viime vuosi oli käyttökatteen näkökulmasta erinomainen. Tänä vuonna joudun tosissani taistelemaan, jotta pääsisin edes lähelle. Tämä ei ole toivottua kehitystä. Mukavampaa olisi, jos tie kohti miljoonaa euroa olisi vuorattu ruusun terälehdillä ja leppoisalla auringonpaisteella. Mutta näin ei ole. Keskittyminen ei saa herpaantua ja ote ei saa lipsua. Ja kaikki tämä, jotta pääsisin edes pohjaskenaarioksi laskemaani 30 000 euroon. Lähtökohdat budjetoinnin näkökulmasta tälle vuodelle eivät ole mitenkään erityisen hohdokkaat, mutta tämän vuoden jälkeen pitäisi helpottaa mikäli pääsemme työpaikallani vuositavoitteisiin – uusiksi neuvoteltujen vuosibonusten materialisoituminen kiinnostaisi kovasti.
Tavoite on 30 000 euron käyttökate
Tulot joustavat, menot joustavat, mutta 30 000 euron käyttökatetavoite ei jousta. Siihen pitää päästä. Niin kauan kuin liikutaan lain ja luterilaisen moraalikäsityksen vihreällä puolella, niin keinot ovat vapaat. Tavoite tulee vaatimaan jatkuvaa kustannustietoisuutta sekä sivutulovirtojen kultivointia. On hyvä ymmärtää tämä jo tammikuussa, jotta saa enemmän aikaa pohtia ja toteuttaa tätä tavoitetta kohti vieviä asioita.
T.A.
PS. Tulen twiittaamaan läpi vuoden tavoitteessa pysymisestä / lipsumisesta
