Todellinen saavutusten viikko

Todellinen saavutusten viikko

Vuosi 2020 ja viikko 32. Tämän ajanjakson kaiverran metallilevyyn, jos joskus kaiverrusvälineet hankin. Viikko alkoi historiallisesti, kun viimein pääsin edelle vertailuindeksiäni elinkaarituotoissa (eli koko sijoitusurani aikaisissa tuotoissa). Olen pari vuotta päivittänyt taulukkoani säännöllisesti ja kertaakaan en ole aiemmin ollut vertailuindeksiä parempi, mutta viimein se tapahtui. Tästä ei mennyt kuin päivä, kun Nordnet-sijoitussalkkuni rikkoi 100 tuhannen euron maagisen rajan. Kirsikkana kakun päällä tapahtui myös jotain mitä ei rahalla saa; Twitter-seuraajieni määrä nousi nelinumeroiseksi! Kiitos kaikille seuraajille ja muistakaa myös Facebook-sivuni mikäli tuota sovellusta käytätte.

Vaikka sekä 100 tuhatta euroa on merkittävä määrä pääomaa ja 1000 Twitter-seuraajaa on merkittävä määrä aiheesta kiinnostuneita, kriittisesti ajattelevia yksilöitä, niin keskityn kuitenkin tällä kertaa indeksin päihittämiseen ja siihen johtaneisiin syihin.

Vertailuindeksin määrittäminen

Suurin osa sijoituksistani on Helsingin pörssin osakkeita, yhtiöitä pienimmästä päästä. Näin ollen koin luonnolliseksi valita salkkuni vertailuindeksiksi OMXHGI:n, joka on koko Helsingin pörssin tuottoindeksi eli osingot uudelleensijoittava indeksi. Aina kun talletan rahaa Nordnetiin, vertailuindeksini sijoittaa saman määrän virtuaalista rahaa indeksiin sen päivän päätöskurssilla. Saan indeksin tuoton selville, kun päivitän taulukkoon päivän kurssin. Jokainen ostoerä katsoo eroa ostohintaan nähden ja laskee tuoton. Kaikkien ostoerien päivän kurssilla laskettu summa verrattuna alkuperäiseen sijoitettuun pääomaan on vertailuindeksin tuotto.

Nyt kun tuo indeksi on päihitetty, otan seuraavaksi rinnalle myös S&P500-tuottoindeksin. Käytännössä tämä on SXR8-ETF, sillä haluan osingot uudelleensijoitetun indeksin ja euro-valuutassa mitatun tuoton. Pelkkä S&P500 ilman eurokonversiota antaa liian ruusuisen kuvan indeksin tuotoista meille euromaissa asuville, sillä dollari on heikentynyt euroon nähden.

Miksi jäin jälkeen indeksiä

Miksi en voittanut indeksiä päivästä 1 alkaen, vaan vasta yli viiden vuoden sijoitusuran jälkeen? Kivulias kysymys, johon vastaaminen edellyttää menneisyyden mörköjen kohtaamista. Indeksille häviäminen oli monien asioiden summa.

Hyppäsin suoraan syvään päätyyn. Sen sijaan että olisin tutkinut sijoittamista, kokeillut virtuaalisalkkua ja aloittanut indeksirahastoista, painoin kaiket suoraan sisään Nokian ja Nordean osakkeisiin ymmärtämättä mistään yhtään mitään. Viisi vuotta myöhemmin voidaan tarkastella Nokian ja Nordean kumulatiivista tuottoa tuolta ajalta. Lopputulos ei ole hääppöinen. Omalla kohdallani kokonaistuotto Nokiasta on kirjoitushetkellä (kaikki luvut ovat kirjoitushetken lukuja tästä eteenpäin) -2 euroa. Nordean kohdalla vastaava luku on -1040 euroa. Pitkäaikaisimmat sijoitukseni ovat olleet tappiollisia. Mikä pahinta, ne olivat pitkään salkussani molemmat 20% painolla eli merkittävässä ylipainossa. Melkein puolet salkustani siis tuotti lievää miinusta samalla, kun indeksi porhalsi menojaan.

Otin liikaa riskiä yksittäisen osakkeen kanssa. Lehto, oi Lehto. Lehto näytti mielestäni hyvältä yhtiöltä ja samaa mieltä olivat analyytikot. Jopa Daytrader astui Lehto-ansaan. Olin siis hyvässä seurassa uppoavassa laivassa, mutta se ei pidemmän päälle lohduta, kun sijoittamisen ainut päämäärä on kasvattaa omaisuutta eikä tuhota sitä. Hävisin Lehto-sijoituksillani 7683 euroa aikana, jolloin osakesalkkuni oli alle puolet nykyisestä. Lehto oli korkeimmillaan 20% salkustani Nokian ja Nordean kumppanina. Sinänsä riskinotto oli ok, mutta olisi pitänyt luovuttaa aikaisemmin – eikä lisätä panoksia kurssin laskiessa – ja näin tehden antaa painon salkussa pudota aina vain pienemmäksi. Nyt pumppasin lisää rahaa uppoavaan laivaan käänteen toivossa, mikä oli hölmöä. Nokia ja Nordea -hönöilyt ovat loppujen lopuksi olleet harmittomia, kun vertaa tähän turskailuun.

Osallistuin liian hyväuskoisena listautumisantiin. Roviolla on hieno historia suomalaisena pelitalona ja globaalisti tunnettuna brändinä. Tuohon ja johdon 30% kasvulupauksiin luottaen lähdin osallistumaan listautumisantiin. Tämä virhe lisäostoineen tuli lopulta maksamaan 2907 euroa, kun haaveet kaatuivat. Rovion annin jälkeen olen ollut hyvin varovainen osallistumaan mihinkään peijaisiin, joissa voi olla riski tulla höynäytetyksi. Sen sijaan annan mieluummin mahdolliset ylituotot muille ja hyppään mukaan kelkkaan myöhemmin, kun pitkäjänteinen tuloksentekokyky on todistettu. En vain halua enää polttaa rahaa roviolla, joten pyrin minimoimaan riskin sen tapahtumiselle. Osallistuin sitten kuitenkin vielä Fellow Financen listautumisantiin, josta lopputuloksena oli 1053 euron tappiot. Tuossa vaiheessa olin kuitenkin jo tarpeeksi viisas olemaan ostamatta lisää osakkeita ennen kuin tuloskunto oli todistettu. Tätä ei koskaan tapahtunut enkä koskaan lisännyt positiota, vaan myin kaiken pois, kun tulevaisuus alkoi näyttää synkältä.

Hyvät yhtiöt näyttivät liian kalliilta. “Kuka hullu ostaa Reveniota forward P/E 40 arvostuksella?” -minä, 3 vuotta sitten. Pyörittelin Reveniota, kun hinta oli 10e/osake, Qt:ta 6e/osake ja Talenomia 1e/osake (kaikki splittioikaistuja osakehintoja), mutta kaikki jäivät ostamatta liian kovan arvostuksen tai liian suuren velkaisuuden takia. Kaikki näistä ovat myöhemmin tulleet salkkuun moninkertaisella hinnalla. Olen siis sivuuttanut pörssimme helmiä liian korkean arvostuksen takia. Tämä ei automaattisesti ole virhe, toki arvostus pitää ottaa huomioon, mutta olin liikkeellä vaarallisella ajattelutavalla, jonka mukaan korkeita kertoimia ei voi koskaan maksaa tai liian suuri velkaisuus on aina este ostamiselle. Myöhemmin olen oppinut joustavammaksi ja pohtinut enemmän kokonaiskuvaa kuin jonkun tietyn ajankohdan tunnuslukuja. Jos ei itse pysty (oman analyysin jälkeen) hahmottamaan jonkun yhtiön kasvupotentiaalin rajoja, niin todennäköisesti tulee positiivisesti yllättymään kasvulukujen kanssa olettaen, että johto osaa tehtävänsä ja näyttöä aiemmasta kasvusta on.

Näiden syiden summana jäin jälkeen vertailuindeksistä. Välillä olin jäljessä jopa 10000 euroa nykyistä paljon pienemmällä salkulla. Tuolloin ei naurattanut, mutta faktojen hyväksyminen auttoi muuttamaan ajatusmaailmaa toimivammaksi. Vertailuindeksin tuijottamisesta on siis ollut paljon hyötyä.

Miten lopulta pääsin edelle indeksiä

Yhtä lailla kuin indeksille häviäminen, myös sen voittaminen on ollut monien asioiden summa.

Pidin laadun ja karistin roskat. Kun vuosia seuraa yritysjohtajien puheita ja tekoja, oppii hiljalleen tunnistamaan johtajat, joihin voi luottaa. Samalla omaan arviointikykyyn alkaa luottaa entistä enemmän ja tekoihin johtavia johtopäätöksiä tulee tehtyä aiempaa nopeammin. Tuolloin on henkisesti helpompaa pitää kiinni laadukkaasti johdetuista yrityksistä ja myydä silmää räpäyttämättä pois yritykset, joiden johtajat polttavat omistajiensa rahoja vuodesta toiseen vaikka positio olisi tappiolla. Kaikki tämä vaatii omistusyritysten aktiivista seuraamista, mutta sehän se tämän harrastuksen suola onkin. Jos seuranta ei kiinnosta, kannattaa suoraan sijoittaa vain indeksiin tai ainakin karsia sellaiset yhtiöt pois salkusta.

Pienuus on kaunista. Yksityissijoittajana ja pienillä pääomilla leikkiessä likviditeetti ei nouse ongelmaksi. 10000 euron sijoitukselleni löytyy aina ostaja, mikäli yksi sateinen päivä haluankin myydä osakkeeni pois. Isoihin yhtiöihin sijoittamalla olen saanut kohtalaisen heikkoja tuloksia. Näissä ostohinta on noussut todella tärkeään rooliin, sillä yritys ei voi enää suurena yhtiönä tuplata liikevaihtoaan tai kannattavuuttaan muutamassa vuodessa. Olen todennut, että suuret yhtiöt ovat hyviä ostoksia, kun aliarvostus on ilmeinen. Muissa tapauksissa pitäydyn pienissä. Huomaatko mitkä seikat yhdistävät suurimpia tuottojani: Qt +6200 euroa, Admicom +5200 euroa, Revenio +4000 euroa, Talenom +3600 euroa, Hoivatilat +3200 euroa ja Harvia +2800 euroa. Kaikki ovat pieniä ja laadukkaasti johdettuja yrityksiä.

Arvioin posari- ja negaririskejä jatkuvasti. Positiivinen tai negatiivinen tulosvaroitus on yleensä merkittävä ajuri osakekurssille. En koskaan toimi näitä vastaan eli jos yrityksellä on selkeä negatiivisen tulosvaroituksen riski, niin joko pidän positioni tai myyn osakkeita, mutta en koskaan osta lisää. Samalla logiikalla positiivisen tulosvaroituksen mahdollisuuden ollessa ilmassa, pyrin olemaan myymättä osaketta ja mahdollisesti ostan lisää vaikka hinta näyttäisi kalliilta. Tämä on toiminut kohtuullisen hyvin ja selkeyttää merkittävästi omaa ajatteluani yksittäisten yhtiöiden kohdalla, kun mietin sijoituspäätöksiä. Ainoa haaste on tunnistaa milloin ilmassa on joko posarin mahdollisuus tai negarin riski. Onneksi Inderes ja Inderesin foorumien aktiivinen väki ovat erinomaisia analyytikoita ja sijoittajia sekä taidoiltaan että ulosanniltaan, jatkakaa samaan malliin!

Terävimmät huomasivat, että Lehto-tappioni ovat suuremmat kuin yhdestäkään yhtiöstäni saamat tuotot. Olen lisännyt hajautusta merkittävästi takavuosiin nähden ja se on toiminut kohtuullisen hyvin riskien hallinnan kannalta, mutta samalla yhtiökohtaisten liikkeiden merkitys on pienentynyt (myös miinussuuntaan).

Indeksin tuolla puolen ruoho on vihreää

Voitin indeksin, mitä seuraavaksi? OMXHGI ei toivottavasti katoa mihinkään ja kunhan teollisuusyritykset elpyvät, tulen todennäköisesti taas jäämään jälkeen ainakin hetkellisesti. Vertailuindeksissä on se kiva puoli, että se ei lepää koskaan, vaan juoksee armotta menojaan mikäli itse ei pysy perässä. Tällainen olo minulla oli, kun olin 10000 euroa jäljessä.

Seuraavaksi on tarkoitus jättää vertailuindeksi niin kauas taakse, että koko konsepti muuttuu triviaaliksi. Ajatuksena on, että tämä oli hyvää sparrausta ja nyt alkaa todellinen sijoittaminen. Indeksi voitettu ja 100 000 euroa salkussa, osakesijoittamisen tutorial on pelattu läpi. Seuraavaksi ladataan kovat piippuun ja lähdetään tahkoamaan aikuisten tuottoja (or die tryin’).

T.A.

Leave a Reply