Syyskuu meni edellisten kuukausien tapaan nopeasti työn merkeissä. Nyt on noin kolme kuukautta uudessa työpaikassa takana ja hiljalleen alkaa päästä omien tehtäviensä päälle. Vielä kolme kuukautta lisää ja ollaan varmasti jo hyvässä vauhdissa tekemisen touhussa ja merkittävien päätösten äärellä. Johtoportaassa työskentely on eronnut merkittävästi edellisistä pesteistä, kun lupia ei tarvitse hirveämmin kysellä ja omaa näkemystään saa käyttää ja jalostaa jatkuvasti. Tämä tekee hyvää henkiselle kasvulle ja tuo arvokasta työkokemusta kiihtyvällä tahdilla. Lumipalloefekti toimii näemmä myös työelämässä eikä vain sijoituksissa.
Taloudellisessa mielessä syyskuu oli erinomainen, mutta ei yhtä hyvä kuin edelliset kuukaudet. Ei tunnu täysin oikealta, että hyvin mennyt kuukausi tuntuu paluulta normaaliin, vaikka henkilökohtaiseen historiaani peilaten kyseessä oli itse asiassa todella vahva kuukausi. Huomaan itsessäni varallisuudenkasvatusriippuvuuden (onko tällaista edes olemassa?) oireita, jossa dopamiinin tuotanto on riippuvainen yhä korkeammista uusista ennätyksistä. Samaan tapaan toimii myös rahapeliriippuvaisten aivokemiat, jossa tuplausten pitää olla jatkuvasti aikaisempaa suurempia, jotta saa “kiksit”. En kuitenkaan koe riippuvuuteni kohteen olevan sieltä pahimmasta päästä, joten kyllä tämän kanssa voi elää. Tyypillisesti me kaikki olemme aina riippuvaisia jostakin, joten kannattaa ohjelmoida aivokemiansa olemaan riippuvainen terveellisistä ja elämää edistävistä asioista.
Varallisuus kehittyi tasaisen varmasti
Varallisuuteni kehittyi lähes joka rintamalla oikeaan suuntaan pitkillä vektoreilla. Vain bitcoin olisi saanut olla toteutunutta vahvempi, mutta pieni miinus siinä menee normaalin vaihtelun piikkiin. Kyseessä on erittäin volatiili omaisuusluokka, jossa ei kannata muutaman kymmenen prosentin liikkeestä suuntaan tai toiseen olla moksiskaan.
Syyskuu näytti puolivälissä kuukautta kovin heikolta, mutta viimeinen viikko toi piristyksen lukuihin. Osakesalkku kehittyi suoranaisilla kasvuloikilla kuun viimeisellä viikolla, mikä väänsi luvut huomattavasti paremmiksi kuin mihin olin henkisesti varautunut. Muutamien osakkeiden arvostustasot vaikuttavat jo erittäin kireiltä, joten en olisi yllättynyt mikäli neljännellä kvartaalilla nähdään korjausliikettä takaisin inhimillisempiin lukemiin.
Kuudes kuukausi putkeen, kun uudet ennätykset menivät rikki nettovarallisuuslukemissa. Kasvua edellisvuoteen on kertynyt jo 62%. Joudun kelaamaan historiaani takaisin heinäkuuhun 2017, josta löytyy edellinen kerta, kun oltiin samanlaisissa vuosikasvuissa. Tuolloin nettovarallisuuteni oli 58000 euroa. Paljon on vettä virrannut myllyssä tuon jälkeen. Toivottavasti voin kolmen vuoden päästä katsoa nykyisiä lukemia samalla tunteella.
Bonustavoitteeni tälle vuodelle on 200 000 euron nettovarallisuus vuoden lopussa. Kolme “syyskuuta” putkeen loppuvuodelle riittäisi tähän tavoitteeseen pääsemiseksi. Tämähän menee vielä jännittäväksi!
Tuloslaskelma oli tikissä
Syyskuun kulut olivat seurantahistoriani kolmanneksi pienimmät – pronssimitali tuli. Voidaan siis puhua merkittävästi normaalia pienemmistä kuluista. Tätä matalammalle tasolle en edes yritä mennä ja mielestäni tämäkin toteuma on liian matala normaaliin elämiseen. Keskiarvo tulee korjaantumaan tulevina kuukausina, kun on black fridayta ja joulua sun muuta kaikkea tulossa.
Tulot olivat vahvemmasta päästä, mutta eivät lähelläkään top-sijoja. Kokonaisuutena paletti oli erinomaisessa tikissä. Toki tulot voisivat aina olla korkeammat ja sinnepäin ollaankin menossa hitaasti mutta varmasti.
Säästöpossuun kilahti lähes 3200 euroa odottamaan tulevia investointeja ja sijoituksia. Asunnosta löytyisi monta investointikohdetta, mutta lopulliset liipaisimien painallukset on vielä tekemättä. Monien tuhansien eurojen investoinnit asuntoon toki jossain määrin parantaisivat elämänlaatua, mutta riskinä on se, että ne eivät oikeasti kasvattaisi asunnon arvoa. Tällaisten kalliiden investointien jälkeen voisi olla vaikea muuttaa toisaalle mikäli parin vuoden päästä näin tekisi mieli tehdä. Klassinen dilemma sen suhteen pitäisikö kaikki ovet avoinna vai sulkisiko rohkeasti osan ja siirtyisi elämässä eteenpäin.
Syyskuu nappasi palkinnon seurantahistoriani korkeimmalla säästämisasteella. 86% alkaa olla jo sellainen lukema, jossa kulupuolella ei voi olla muuta kuin luuta ja nahkaa elleivät tulot huitele aivan taivaissa. Tällä kertaa tulot eivät pörränneet taivaalla, vaan säästämisaste tuli matalien kulujen kautta.
Rehellisesti sanottuna minun ei tällä menolla tarvitsisi seurata kuluja eikä säästämisastetta millään tasolla, vaan keskittyä puhtaasti tulojen maksimoimiseen ja sijoitusten onnistumiseen. Näin olen pitkälti tehnytkin ja kuluseuranta on muuttunut lähinnä kuukausittaiseksi kontrollitarkastukseksi. Pidän nämä elementit mukana jatkossakin ihan siitä syystä, että ne täydentävät kokonaisuutta hyvin. On parempi seurata asioita monelta eri kantilta, jotta mikään näkökulma ei jää vahingossa huomioimatta.
Sijoitukset pitivät jännityksessä
Hyvin pitkälle kuukauteen näytti siltä, että syyskuu olisi jäänyt sijoitusten osalta turskalle ja indeksiltä olisi tullut pahasti takkiin. Hetken näytti siltä, että syklisten yhtiöiden rotaatio olisi käynnistynyt ja teknokasvuyhtiöiden kurssihuiput olisi nähty. Viimeisellä viikolla salkussani kuitenkin tapahtui elpymistä ja lopulta indeksi jäi jälkeen 2 prosenttiyksikköä eli noin 2000 euroa omaan salkkuuni suhteutettuna.
Kuun aikana tuli tehtyä pari ostoa. Alkukuusta salkkuuni tupsahti täysin uusi omistus, LeadDesk. Tämä on SaaS-yhtiö, jolla on näyttöä vahvasta kasvusta ja megatrendit puolellaan. Tämä oli ollut shortlistallani jo pitkään, mutta epäilyksenäni oli, että yhtiö olisi laitettu IPO:ssa myyntikuntoon ja pörssiin päästyä tuloskunto olisi rupsahtanut. Näin ei kuitenkaan käynyt ja pelkoni osoittautui turhaksi. Lähdin siis mukaan tähän kasvutarinaan.
Toisena ostona kasvatin positiotani Qt Groupissa, joka oli jo valmiiksi suurin omistukseni. Yhtiöllä on vakuuttava kasvuhistoria eikä mitään merkkejä kasvun hiipumisesta ole ilmassa. Oston takana oli ajatus, että ostan voittajia ja myyn häviäjiä. Katsotaan kuis kaverin käy.
Kuukauden ainut myyntini kohdistui Sampoon. Myin puolet positiostani kuun alussa sillä ajatuksella, että saataisiin syksyinen korjausliike pörssiin. Tätä ei tosin koskaan tullut – vieläkään. Nousun jatkuessa jatkan rahoitussektorin likvidointia. Ajurit eivät vain ole kohdallaan ja oli virhe ylipäänsä lähteä mukaan rahoitukseen nollakorkojen maailmassa. Kasvuyhtiöt hyötyvät nollakoroista halvan pääoman muodossa, joten laitan panokseni mieluummin sinne. Kymmenen vuoden päästä kun korot taas nousevat, teen salkussani rotaation takaisin rahoitussektorille.
Lokakuista laskua odotellessa
Kristallipalloni on samea. En osaa alkuunkaan ennustaa mihin suuntaan markkina on menossa. Tuntuu siltä, että kunhan vain riittävä syy saataisiin, niin laskumarkkina voisi alkaa sillä sekunnilla. Toisaalta kasvutrendi on ollut hämmentävän voimakas ja se voi osoittautua niin sitkeäksi, että pienet syyt eivät nousua pysäytä. Siispä pysyn kyydissä ja reagoin enkä edes yritä lähteä ottamaan näkemystä puolesta tai vastaan. En osannut ennustaa helmikuun nousua, en maaliskuun romahdusta enkä sitä seurannutta härkämarkkinaakaan, joten en ole kovin luottavainen sen suhteen, että osaisin ennustaa tulevaa kuukauttakaan.
Tulopuolella sen sijaan tiedän jo nyt, että tulossa on mukava nelinumeroinen veronpalautus ja pieni hallituspalkkio, jotka yhdessä tuovat pienen lisäpotkun talouteen. Mitään muuta tavallisesta poikkeavaa ei ole ennalta tiedossa, mutta ehkä yllätyksiä tulee vastaan.
Jaksamisia pimenevän syksyn keskellä!
T.A.
