Harvalta ei löydy osakesalkusta alisuoriutujia. Niitä vuodesta toiseen mörniviä pettymyksiä, jotka eivät vain saa parannettua suoritustaan. Aina voi toivoa, että ne lähtisivät nousuun ja tappiot saisi katettua. Joskus näin käy, mutta usein korpivaellus vain jatkuu.
On monta syytä myydä alisuoriutujat salkusta. Jos käännettä ei ole näköpiirissä, myymällä nämä ikuiset pettymykset voi vapauttaa pääoman ja laittaa sen töihin paremmin tuottavaan kohteeseen jo tulleista tappioista välittämättä. Tappioiden ottamista sisään ei yleensäkään kannata pelätä, sillä kaikille niitä tulee ja ne ovat erottamaton osa sijoittamista.
Myymällä alisuoriutujat voi myös ehkäistä tulevat, yhä isommat tappiot ja säästää rahaa. Usein yhtiöiden tilanteet, jotka näyttävät heikoilta, ovat oikeasti heikkoja, joten käännettä ei kannata jäädä odottamaan. 80% romahduksesta omilleen pääseminen vaatii jäljellä olevan pääoman viisinkertaistumista, joten raskaat tappiot käytännössä sinetöivät pääoman menettämisen.
Näiden lisäksi on myös yksi toinen syy myydä kyntäjät pois suosiolla. Ja tästä näkökulmasta ainakin omasta mielestäni puhutaan kovin vähän.
Vapauta henkiset voimavarat
Alisuoriutujat salkussa sitovat henkistä pääomaa ja hyydyttävät uusien avauksien löytämisen tuottojen kasvattamiseksi. Jos ei ole täyspäiväinen sijoittaja, jää sijoitusten hoitamiseen hyvin rajallisesti aikaa vuorokaudessa. Jos tämä arvokas aika menee salkun alisuoriutujien seuraamiseen, on se suoraan pois uusien tuottavien kohteiden etsinnästä. Huonot rivit salkussa voivat huomaamatta kasvaa mentaaliseksi blokiksi uudistaa oman salkun sisältöä.
Heräsin tämän ilmiön tuhoisaan voimaan jokin aika sitten, kun salkussani oli vuodesta toiseen samat heikosti pärjänneet rivit ja monta hyvää potentiaalista yhtiötä oli jäänyt seuraamatta. Lisäksi, kun salkussa oli jo “tarpeeksi monta riviä”, en kokenut, että uusille riveille olisi tarvetta – viisaammat kun tietävät ohjeistaa, että ei kannata hajauttaa tuottoja pois.
Pienen painon heikosti menestyneet yhtiöt salkussa ovat olleet painoarvoaan suurempia aika- ja energiasyöppöjä, jotka olisi vain rohkeasti pitänyt myydä pois heti, kun tulevaisuudennäkymät alkoivat näyttää epäsuotuisilta. Esimerkiksi Nokiaa olen roikottanut täysin turhaan salkussa, vaikka on ollut jo vuosikausia selvää, että yhtiö kamppailee sisäisten ongelmien kanssa. Nordean ja koko pankkisektorin heikko kehitys ei sekään ole ollut mikään salaisuus, mutta silti olen roikottanut sitä viime aikoihin asti salkun pohjalla. Taalerikin oli alle yhden prosentin painoarvolla salkussa aivan liian pitkään, vaikka yhtiö ei ole ollut omistajilleen mitenkään erityisen menestyksekäs tarina (paitsi tietysti nyt sitten tällä viikolla yritysjärjestelyn muodossa). Silti sen kehitystä piti seurata kvartaalista toiseen, koska olihan sen omistaja.
Voin vain spekuloida miltä salkkuni näyttäisi tänään, jos olisin myynyt alisuoriutujat ajoissa ja pitänyt voittajat sekä olisin aktiivisesti kartoittanut uusia menestyjiä sen sijaan, että olisin käyttänyt energiani alisuoriutujien seuraamiseen. Ehkä Revenio ja Remedy olisivat tulleet salkkuuni aikaisemmin. Ehkä Qt olisi tullut huomattavasti nykyistä isommalla painolla alunperin mukaan.
Energian riittävyys on tappioita tärkeämpää
On helpompaa myydä alisuoriutujat salkusta pois, kun tiedostaa sen, että tappioiden vastapainoksi vapauttaa merkittävän määrän henkistä pääomaa. Ilman nälkää etsiä uusia sijoituksia tuotoilla ei ole tilaa laajentua ja sijoittaminen jos mikä on laji, jossa tuotot ratkaisevat.
Menneisyydessä olen kokenut tappiolla olleiden alisuorittajien myynnin epäonnistumisen sinetöimiseksi ja tappioiden myöntämiseksi, mutta tämä lähestymistapa ei ole johtanut hyviin tuottoihin johtuen korkeaksi nousevasta myymiskynnyksestä. Jatkossa myyn alisuoriutujat matalalla kynnyksellä ja poistan harteiltani taakan, jolloin energiaa vapautuu uusien menestyjien kartoittamiseen. Lopputuloksena on sama toimenpide, osakkeen myyminen, mutta taustalla on täysin eri ajattelutapa. Uskon, että jälkimmäisellä lähestymistavalla tulen pääsemään parempiin tuottoihin. Ja kuten mainittu, alisuoriutujat ja pettymykset kuuluvat sijoittamiseen, joten niitä ei kannata ottaa henkilökohtaisina epäonnistumisina.
Askel kerrallaan kohti parempia tuottoja.
T.A.
