Blogiani pidempään seuranneet tietävät, että olin asettanut itselleni tälle vuodelle 162000 euron nettovarallisuustavoitteen. Lähdin tähän vuoteen lukemasta 123200 euroa. Kun tuo tavoite tulikin täyteen jo heinäkuussa, nostin tavoitteen 200000 euroon ajatuksella ‘kiva jos pääsen edes lähelle’.
Nyt tuo korotettu tavoite meni rikki tämän kuun alussa.
Tämä sai minut pohtimaan elämäni lumipalloja; kaikkia niitä elämäni osa-alueita, joilla korkoa korolle -ilmiö on jyllännyt ja tuonut mukanaan kiihtyvää kehitystä. Varallisuuden kehitys on seurausta kaikesta siitä mitä teemme ja jätämme tekemättä, joten pelkkien eurojen tarkastelun sijaan on hyödyllisempää tarkastella tekoja noiden eurojen takana.
Koulutuslumipallo
Olin peruskoulussa ja yliopistossa opiskelija sieltä laiskemmasta päästä. Kursseilta pääsi läpi kohtuullisen vähäisellä vaivalla ja harvoin sisäisti sitä, mihin opittuja asioita tulisi elämässään tarvitsemaan, joten opiskelumotivaatio oli heikohko. Koulut tuli kuitenkin käytyä ihan yliopistoa myöten, minkä tapahtuminen on jotenkin aina ollut itselleni itsestäänselvyys. Pohjaa oppimiselle on siis kertynyt lähes kahden vuosikymmenen ajalta.
En olisi mitenkään vielä kouluaikoina voinut hahmottaa, että tulisin työelämään siirtymisen jälkeen opiskelemaan enemmän ja kurinalaisemmin kuin koulussa koskaan, mutta ymmärrän mistä tämä johtuu. Kaikki mitä nyt opiskelen työhöni ja harrastuksiini liittyen menee suoraan hyötykäyttöön eikä tarvitse hetkeäkään pohtia sitä, onko opiskelemistani asioista minulle hyötyä vai ei. Voin surutta ohittaa kaiken tiedon mistä ei ole minulle suoraa hyötyä.
Tieto on henkistä pääomaa, jota voi hankkia lähes rajattomasti ja nykyään puoli-ilmaiseksi ja vähäisellä vaivalla, kiitos internetin. Ainoa vaihtoehtoiskustannus on aika, joka kuluu tiedon tankkaamiseen ja sisäistämiseen. Mitä enemmän opiskelee, sitä nopeammin oppii ja sisäistää asioita. Ja mitä enemmän on sisäistänyt asioita, sitä paremmin ja nopeammin pystyy vetämään johtopäätöksiä asioita ja hahmottamaan syy-seuraus-suhteita. Maailma alkaa avautua täysin eri tavalla, kun hahmottaa tärkeimmät dynamiikat, jotka vaikuttavat elämäämme. Samalla pystyy tekemään entistä parempia itsenäisiä päätöksiä, jotka luovat hyvinvointia ja tukevat varallisuuden kehitystä – ja toki myös monien muiden asioiden kehitystä riippuen omista arvoista ja prioriteeteista.
Työelämälumipallo
Työelämään siirtyessäni johtotehtävät tuntuivat etäiseltä haaveelta: “ehkä sitten joskus parinkymmenen vuoden päästä”. Tässä sitä nyt kuitenkin ollaan, johtotehtävissä ja viisi vuotta työuraa takana. Nuoskalumi on ollut koostumukseltaan täydellistä tätä lumipalloa pyöritellessä. Mukana on varmasti ollut paljon onnea, mutta olen aina pyrkinyt valmistautumaan seuraavaan askeleeseen työelämässä. Vanhan sanonnan mukaan onni tulee niille, jotka ovat valmistautuneita. Ainakin omalla kohdallani tämä on pitänyt paikkansa juuri eikä melkein.
Onnen ja valmistautumisen lisäksi työelämälumipallo on muutakin. Mitä haastavampi työnkuva on ollut, sitä enemmän uutta on oppinut ja kokenut ja vielä sitä nopeammalla tahdilla. Voisi siis puhua jonkinlaisesta orgaanisesta lumipallosta, jossa haastavammissa tehtävissä olevat kiihdyttävät henkilökohtaista kasvuaan nopeiten ja pääsevät näin aina vain haastavampiin tehtäviin nopeammin. Joku voisi kuvailla tätä yhtälöä epäreiluksi, mutta näin tämä oman kokemukseni perusteella kuitenkin toimii.
Kannattaa siis mahdollisimman nopeasti hakeutua mahdollisimman haastaviin tehtäviin niin kauan, että omat rajat tulevat vastaan. Omat rajat ovat kuitenkin dynaaminen käsite. Ne voivat venyä yllättävän nopeasti mikäli tilanne sitä edellyttää ja kun kertaalleen on venyttänyt omia rajojaan, eivät ne enää palaudu takaisin.
Haastavammat tehtävät ovat varallisuuden kasvattamisen kannalta siinä mielessä mukavia, että suurien ongelmien ratkomisesta ollaan usein valmiita maksamaan enemmän kuin pienien ongelmien ratkomisesta. Jos näin ei olisi, niin miksi kukaan haluaisi käyttää arvokasta aikaansa ja energiaansa suurien ongelmien ratkomiseen?
Sijoittamislumipallo
Kun aloitin sijoittamisen, ostin suoraan Nokian ja Nordean osakkeita ymmärtämättä koko lajista mitään. Tiesin, että Nokia on suomalainen yritys ja tunnettu, laadukas brändi ja sen verran olin Nordeaan perehtynyt, että sitä hehkutettiin hyvänä ja turvallisena osingonmaksajana. Kulunut aika on osoittanut oletukseni erittäin virheellisiksi. Onneksi sijoittajalla on kyky oppia virheistään.
Sijoittamisessa epäonnistuminen on väistämätöntä. Tärkeää on se, mitä tapahtuu epäonnistumisen jälkeen; luovuttaako vai ottaako opikseen ja kokeilee jotain toista lähestymistapaa. Luovuttaminen ei ole ollut koskaan itselleni vaihtoehto, joten lähestymistapoja on tullut kokeiltua monia. Yrityksen ja erehdyksen kautta koen vihdoin löytäneeni itselleni sopivan tavan sijoittaa, vaikka virheitä tulee varmasti tehtyä vielä tästä ikuisuuteen. Kyse on lähinnä virheiden suuruudesta. Jos ne eivät ole kohtalokkaita, ne saattavat hieman hidastaa vaurastumista, mutta eivät estä sitä.
Osakepoiminnassa koko salkun tuotot voivat tulla yhdestä tai kahdesta hyvin menestyneestä osakkeesta. Omalla kohdallani kyse on noiden kultajyvien löytämisestä ja jääräpäisestä pitämisestä, kunnes sateenkaaren pää löytyy tai kultajyvä osoittautuukin katinkullaksi.
Itselleen toimivan sijoitusstrategian tunnistaminen voi mahdollistaa sellaisen varallisuuden kasvun, josta päivätöissä voi vain unelmoida. Tästä syystä minä sijoitan ja jatkan onnistumisen ohessa epäonnistumista niin kauan, että uusia epäonnistumisen muotoja ei enää ole olemassa. Tosin luulenpa, etten sitä päivää tule koskaan näkemään.
Vapaa-aikalumipallo
Olen männävuosina roiskinut vapaa-aikaani sinne tänne enkä ole antanut sille tarpeeksi arvoa. Luonnollisesti lumipallokaan ei ole tällöin pyörinyt mihinkään, vaan on surullisena odottanut työntäjäänsä. Ehkä vapaa-ajan ei pitäisikään olla suorittamista, vaan rentoutumista ja hyvää oloa varten. Hyvän olon käsite vain on niin kovin subjektiivinen, ettei sitä voi soveltaa kaikkiin ihmisiin samalla sapluunalla. Toinen saa hyvää oloa rentoutumalla sohvan ääreen katsomaan Temppareita ja toiselle sama kokemus tuo äärimmäistä ahdistusta hukkaan heitetystä ajasta. En varmaan yllätä ketään, jos paljastan kuuluvani jälkimmäiseen ryhmään.
Olen kuunnellut itseäni ja todennut saavani hyvää oloa vapaa-ajalla suorittamisesta. Niinpä suoritan myös vapaa-ajalla enkä vain työelämässä. Minulla on tälle yksinkertainen periaate: mitä ikinä teenkään, sen pitää olla haastavampaa kuin päivätyöni. Tämä lähestymistapa lieventää työhön liittyvää stressiä, koska työtehtävät tuntuvat suhteessa helpoilta ja vaikka vapaa-ajalla rima on korkealla, ei epäonnistumisia tarvitse pelätä, kun kyseessä on vain vapaa-aika ja harrastukset eikä mitään sen vakavampaa.
Pelot estävät meitä saavuttamasta seuraavan tason elämässä. Epäonnistumisen pelko, sosiaalisten tilanteiden pelko, esiintymispelko, torjutuksi tulemisen pelko, pelko ettei olekaan tarpeeksi pätevä. Jos omia pelkojaan ei kohtaa, niistä kasvaa suuria mörköjä. Olen todennut toimivaksi kohdata nämä pelot vapaa-ajalla, koska työelämässä pelkotilojen käsittely voi olla todella ahdistavaa. Pelkojen voittaminen tekee hyvää itsetunnolle, mikä edistää hyvinvointia.
Vapaa-ajan suorittaminen ja harrastukseni ovat olleet suuressa roolissa varallisuuteni suotuisalle kehittymiselle. Sijoittaminen ja työelämän ohessa tapahtunut opiskelu ovat olleet suurimmat myötävaikuttajat. Bloggaaminen on auttanut minua selkeyttämään ajatteluani etenkin sijoittamiseen liittyen. Esiintymispelon olen selättänyt käymällä tähän tarkoitukseen suunnatussa ryhmässä, mikä on tuonut itsevarmuutta ja vakuuttavuutta työelämässä tapahtuviin esiintymisiin ja näin myötävaikuttanut urakehitykseen.
Verkostolumipallo
Olet viiden läheisimpäsi keskiarvo. Jos haluaa verkostostaan lumipallon, kannattaa valita läheisimmät ihmisensä huolella. Olen pyrkinyt noudattamaan tätä ohjenuoraa. En tiedä kuinka hyvin olen siinä onnistunut, mutta suunta tuntuu olevan oikea. Oikea verkosto on avain menestykseen, joten verkoston luomiseen kannattaa käyttää aikaa ja energiaa.
Verkostoni tärkeimmät lenkit ovat aina vain korkeammalle kannustava vaimo ja herttaista jatkuvuutta elämään luova äiti. Sitten tulevat ystävät ja sukulaiset, työelämän kollegat ja harrastusten vertaisverkostot – todennäköisesti aika tavanomainen verkosto. Hyvät mentorit ovat olleet tärkeitä kaikilla elämän osa-alueilla. Kannattaa aina katsoa ylöspäin niihin, jotka ovat jo saavuttaneet sen mitä itse pyrkii saavuttamaan. Sieltä se todellinen apu tarpeen tullen löytyy, kun kasvu uhkaa tyssätä.
Hyvän verkoston merkitystä varallisuuden kasvulle ei voi vähätellä ja sitä tärkeämmäksi se muuttuu, mitä korkeammalle mennään. Alkuun voi päästä ilman sopivaa verkostoa, mutta loppuun asti ei.
Terveyslumipallo
Terveys ilman varallisuutta on hyvä lähtökohta varallisuuden luomiselle. Etenkin Suomessa sosiaalinen liikkuvuus on arkipäivää, joten terveellä yksilöllä on hyvät lähtökohdat lähteä tavoittelemaan parempaa sosiaalista asemaa.
Varallisuus ilman terveyttä sen sijaan ei kuulosta houkuttelevalta. Toki varallisuus voi helpottaa oloa, mutta mikään määrä rahaa ei välttämättä tuo terveyttä takaisin. Kun tämän asetelman sisäistää, ei ole epäilystäkään siitä, kannattaako omasta terveydestään pitää huolta.
Oman terveyden kustannuksella ei mielestäni kannata pyrkiä vaurastumaan, koska se ei vain ole sen arvoista – terveyttä kun ei enää voi rahalla ostaa takaisin sitten jälkeenpäin. Jokainen terve päivä mahdollistaa korkean tason suorittamisen, mikä taas kiihdyttää lumipallon kasvua muilla elämän osa-alueilla.
T.A.
