Koronapäiväkirja, osa 3

Koronapäiväkirja, osa 3

Mökkihöperyys. Seinät kaatuvat päälle. Olisi kiva jo mennä ulos ilman, että jokainen vastaantulija tai edessä kulkija aiheuttaa riskin tuskalliselle sairastumiselle (ei ehkä reaalielämässä, mutta korvien välissä vähintään). Huomaan arjessa, että ajatuksenjuoksu on hidastunut ja luovuus kärsinyt, kun tulee vain kökötettyä sisällä aamusta iltaan ja vain välillä käytyä pienellä lenkillä tai muuten ulkoilemassa. Ei sitä mielellään ole tehottomampi kuin ennen, mutta jotain palauttavaa toimintaa pitäisi arkipäiviin keksiä, jotta vireys pysyisi täysissä.

Rutiinit ovat ainut asia, joka pitää vielä kehon ja mielen kartalla siitä, mikä päivä ja mikä kellonaika on milloinkin menossa. Herätys tiettyyn aikaan, tietty aamupala, lounas, iltapäiväkahvi… nämä pienet rutiinit ovat korvaamattomia, kun kaikki kollegat ovat valokuituyhteyden toisessa päässä eikä seinän toisella puolella toimistolla niin kuin normaalisti. Henkisesti pitää asennoitua siihen, että tätä pitää kestää vielä kuukausia, joten nyt olisi turhan aikainen vaihe henkiselle romahdukselle, jos sellainen on tulossa. Ei auta kuin jatkaa hiihtoa.

Talous näyttäisi kestävän

Puheet koko järjestelmän romahtamisesta ovat vähentyneet viime päivinä. Näyttäisi siltä, että suurin huoli koko järjestelmän romahtamisesta on poistunut ja nyt lähinnä pohditaan, että kuinka kauan tämä poikkeustila kestää ja kuinka syvällä tässä vielä käydään. Suomen poliittinen kenttä on loppupeleissä reagoinut kohtuullisen hyvin koronavirukseen, joskin päivien viiveellä. Mutta annettakoon se anteeksi, sillä kankea lainsäädäntö asettaa hidasteita. Ja länsimaisessa demokratiassa muutenkin äänestäjiä pitää ajatella eli järeimmät toimet kannattaa toteuttaa vasta sitten, kun kansakin on valmis ymmärtämään, että niin pitää toimia – järjestelmän ominaispiirre, josta ei voi syyttää hallituspuolueita.

Järeisiin toimiin on ryhdytty kohtuullisen nopeasti. Toivottavasti niiden voimassaoloa ei pitkitetä liikaa. Höllennyksiä pitää tehdä vähitellen ja niin nopeasti kuin mahdollista, jotta talouselämä ei kärsi turhaan. Ei saisi pelata varman päälle ja odottaa, että viimeinenkin tartuntatapaus on selätetty ennen kuin rajoituksia puretaan, koska silläkin on arvoa, että talouden rattaat saadaan pyörimään. Talouskasvu luo hyvinvointia ja talouden heikkeneminen pahoinvointia. Vieläpä sellaista pahoinvointia, joka pahimmillaan vie mukanaan parhaassa työiässä olevat ahkerat yrittäjät. Rivien välistä voisi nyt ehkä tulkita, että mielestäni yrittäjien elämät ovat arvokkaampia kuin koronan uhrien. En tarkoita tätä, mutta yritän vain sanoa, että siinä missä koronauhrien lukumäärä on yksiselitteinen laskea, niin talousromahduksen uhrien laskeminen on huomattavasti mutkikkaampaa ja jatkuu vuosia romahduksen jälkeen. Tämä olisi hyvä pitää mielessä, kun rajoitusten pituuksia pohditaan.

Oikea-aikainen rajoitusten purkaminen on kuin veteen piirretty viiva. Sen arvioiminen on mahdollista vain jälkikäteen ja ehkei mahdollista silloinkaan, koska kaikki tehdyt toimenpiteet vaikuttavat lopputulokseen ja kaikista mahdollisista skenaarioista vain yksi jää historiankirjoihin. Tämä vaatii siis virkamiehiltä ja hallitukselta todellista ammattitaitoa sekä kokemuksen tuomaa näkemystä, jotta ei rasiteta elinkeinoelämää liikaa, mutta virus ei ylikuormita terveydenhuoltoa liikaa.

Koronakriisi on siinä mielessä ainutlaatuinen tapaus nykyaikana, että joka ikisen yksilön toimet vaikuttavat merkittävästi lopputulokseen tartuntaketjujen kautta. Jos nyt kaikki päättäisivät olla eristyksissä seuraavan kuukauden ja noudattaisivat erityistä huolellisuutta ulkona ja julkisissa tiloissa käydessään, niin vappuun mennessä koko pandemia olisi vain historiaa. Jokaista yksilöä tarvitaan nyt; nämä ovat todelliset koko kansan talkoot. On ihan sama mitä rajoituksia virkavalta tekee, jos niitä ei noudateta. Entiseltä WoW-nörtiltä tällainen yhteispeli kyllä onnistuu, sillä onhan niitä raidipomojakin koordinoitu 40 hengen voimalla vanhan adsl-yhteyden ja Ventrilon välityksellä, mutta miten saisi kaikki muut osallistumaan näihin talkoisiin, sitä en tiedä.

USA ja Trumpelon seikkailut

Trump on väläytellyt, että lockdown loppuisi pääsiäisenä ja meno jatkuisi normaalisti sen jälkeen. Texasissa ei myöskään ihan jaeta eurooppalaista arvomaailmaa mitä tulee ihmishenkiin. Amerikkalaiset tuntuvat olevan hyvin taloususkovaisia ja tässä pelissä joko voittavat suuresti tai päätyvät inhimilliseen katastrofiin. Toki toivon ensimmäistä, mutta ei hyvältä näytä. Länsimaisen maailman johtajat pelaavat uhkapeliä ihmishengillä. Toivottavasti amerikkalaiset äänestävät vakauden ja tylsyyden puolesta tämän vuoden vaaleissa ja Twitter hiljenee, kun Joe Biden astuu Valkoiseentaloon. Tämä voi olla huono asia Twitterin osakkeenomistajille, mutta välillä kapitalisteja pitää uhrata yhteisen hyvän alttarilla, jotta muiden olisi parempi elää.

Jos Trump kuvittelee USAn välttyvän koronapandemialta sillä, että hän laittaa pään pensaaseen, niin selviytymismahdollisuudet ovat ohuet. Ainakin toivon, että tämä ei ole ‘Plan A’. Koronan tapauksessa varasuunnitelmat ovat hieman ongelmallisia, kun mahdollisuuksia ei anneta useita. Levinnyt virus on levinnyt virus, twiittasi mitä tahansa.

Toivokaamme parasta amerikkalaisten serkkujemme puolesta, mutta pelätkäämme pahinta. Vielä ei ehkä ole se aika mennä all-in osakkeisiin etenkään, jos ajatuksena on vivuttaa suurella vivulla. W-muotoisen pörssikäyrän toiseen laskuun olisi musertavaa mennä poikki.

Kansalaistottelevaisuus ja -rohkeus ovat nyt kunniassa

Nyt jos koskaan on kunniallista olla tottelevainen kansalainen. Nyt pitää myös olla kansalaisrohkeutta huomauttaa ei-tottelevaisille kansalaisille tottelemattomasta käytöksestä. Koronakriisi taittuu vain yhteisillä talkoilla, joihin kaikkien pitää osallistua.

Järki käteen. Rohkeutta peliin. Yhdessä tästä selvitään. Käykää lenkillä ja jaksuja mökkihöperyyden keskellä!

T.A.

Leave a Reply