Kaksi vuotta kirjoittamista takana

Kaksi vuotta kirjoittamista takana

Kaksi vuotta on vierähtänyt siitä, kun päätin pistää blogisivuston pystyyn ja alkaa kirjoittaa taloudellisesta ajattelusta, sijoittamisesta ja henkilökohtaisesta matkastani kohti miljoonan euron nettovarallisuutta. Kaksi vuotta on mennyt todella nopeasti, mutta toisaalta on enää vaikeaa ajatuksissa jäsentää aikaa ennen kuin kirjoitin säännöllisesti. Mitä silloin tein? Mihin kaikki ylimääräinen aika meni? Selvästi vapaa-aikaa oli ennen kirjoittamista aivan liikaa tarjolla, koska ehdin nykyäänkin tehdä paljon asioita, vaikka blogin ylläpito vie varsin suuren siivun vapaa-ajastani.

Muistan pohtineeni blogin aloittamista ainakin vuoden ajan, ehkä jopa pidempäänkin ennen kuin sitten ryhdyin tuumasta toimeen. Paineet kasaantuivat tuolloin ja koin, että miljoonan euron tavoitteeni olisi aivan mahdoton ilman suuria ja nopeita toimenpiteitä. Olin todennäköisesti oikeassa, tai siltä ainakin nyt näyttäisi. Kirjoittamisen aloittaminen ja ajatusten jäsentäminen julkaisukelpoiseksi tekstiksi on selkeyttänyt ajattelua todella paljon ja auttanut minua sekä etenemään urallani että tekemään parempia sijoituksia.

Sitä ei ehkä heti tajuaisi, mutta kirjoittaminen selkeästi ja yksiselitteisesti on yllättävän tärkeä taito työelämässä. Lyhyellä ja aukottomalla kommunikoinnilla saa asioita eteenpäin ilman turhaa vatvomista ja näin voi parantaa itsensä ja koko tiimin tuottavuutta sekä työtyytyväisyyttä. Energia suuntautuu tekemiseen ihmettelemisen ja vatvomisen sijaan eikä asioita tarvitse tulkita rivien välistä.

Alkulähteiltä on tultu pitkä matka

Aloin seuraamaan nettovarallisuuttani kuusi vuotta sitten. Tuota hetkeä pidän käänteentekevänä elämässäni, koska siitä lähti liikkeelle tiedostava taloudellisen tilanteeni kehittäminen. Nettovarallisuuteni oli tuolloin 16 000 euroa eli aika nollista lähdettiin liikkeelle. Puolitoista vuotta myöhemmin aloin seuraamaan oman talouteni kassavirtaa. Vuosi sen jälkeen mukaan tuli tavoitteellinen budjetointi. Ja pian tämän jälkeen miljoonan euron nettovarallisuustavoite. Näin jälkikäteen tarkasteltuna asiat eskaloituivat nopeasti, kun henkilökohtaisen talouden maailma imaisi minut mukaansa.

Jos pohdin rahataitojani kuusi vuotta sitten ja peilaan sitä siihen, mitä ymmärrän tänään, on erittäin helppo todeta, että rahataidot on täydellisen opittavissa oleva taito, joka ei vaadi mitään erityislahjakkuutta. Kyseessä on kansalaistaito siinä missä ruoanlaitto tai siivoaminenkin on eli kuka vain voi sen oppia, mutta voi myös jättää opettelematta, jos ei kiinnosta tai tunnu ajankohtaiselta. Kuusi vuotta sitten en ymmärtänyt yliopiston peruskurssien pintaraapaisua syvemmällä tasolla mitään budjetoinnista, vapaasta kassavirrasta, taseesta, omavaraisuusasteesta, ROI-laskelmista, säästämisasteesta, arvonalenemista tai mistään muustakaan omaan talouteen liittyvästä. Nykyään nämä kaikki ovat peruskauraa – opittuja ja sisäistettyjä konsepteja.

Omaan kokemukseeni pohjautuen suhtaudun erittäin skeptisesti väittämään, että kuka vain ei voisi oppia taloudenpidon taitoja. Mielestäni se olisi ihmisen potentiaalin aliarvioimista, koska mistään monimutkaisesta asiasta ei ole kyse. En toki oleta, että jokainen kansalainen ryhtyisi tekemään omia excel-taulukoitaan ja skenaariolaskelmia tavoitteelliseen budjetointiin perustuen. Perusasiat oppii nopeasti YouTubesta tai alan kirjallisuudesta ja oman talouden tilan saa selville tarvittaessa ruutupaperin ja laskimen avulla eikä aikaakaan kulu kovin montaa tuntia. Tosin nollista liikkeelle lähdettäessä kaikki oman talouden tilaan liittyvä ajankäyttö maksaa itsensä niin moninkertaisesti takaisin, että käytettyjä tunteja ei kannata laskea.

Kynä kirkastaa sijoituksia

Ennen blogin kirjoittamista taistelin pitääkseni itseni plussalla sijoitusten kanssa. Tuottoja ei vain tullut edes ajan kanssa. Kirjoittaminen ja sijoitusten perustelu yleisölle pakotti minut täydelliseen läpinäkyvyyteen sijoitusteesieni kanssa ja paljasti heikkoudet ajattelussa. Ei tietenkään ollut helppoa todeta olleensa vuosia väärässä sijoitustensa kanssa, mutta toisaalta ilman muutosta heikko menestys olisi vain jatkunut ja miljoonan tavoite olisi uhannut jäänyt haaveeksi. Kirjoittamisen avulla aukot loogisessa päättelyketjussa ovat paljastuneet ja sijoitusasioiden pohtiminen on auttanut minua löytämään juuri sen itselleni sopivan sijoitustyylin (kasvusijoittaminen).

Kun aloitin blogin kirjoittamisen, salkkuni oli suunnilleen 20% Nokiaa, 20% Nordeaa ja pieniä panoksia sekalaisissa muissa Suomi-yhtiöissä. Alla oli tuoreet yli 8000 euron jättitappiot Lehto Groupilta (koko salkun ollessa noin 55 000 euroa), jossa ostot laskevaan kurssiin eivät olleet voittava strategia. Kirjoittamisen avulla löytyi uusi suunta ja myöhemmin kirjoittaminen on auttanut vahvistamaan käsitystä nykyisten salkkuyhtiöiden tulevasta menestyksestä muun muassa fundamenteista kirjoittamisen avulla. Tämä on ollut suureksi avuksi hillitsemään myyntinappulan painamista – hyviä suorittajia kun ei kannata myydä, koska todennäköisesti ne yllättävät positiivisesti myös tulevaisuudessa ja pörssikurssi sen kuin vain nousee riippumatta siitä, mitä ympäröivässä maailmassa tapahtuu.

Katse kohoaa hiljalleen pois omasta navasta

Nyt kun pääomaa on kertynyt sen verran, että rahasta ei varsinaisesti tarvitse stressata, vaan voi vain nauttia kyydistä, alkaa katse väistämättä suunnata kohti yhteiskunnallista vaikuttamista ja muiden auttamista. Kun kaksi vuotta sitten aloin kirjoittaa, fokus oli puhtaasti taloudellisessa ajattelussa, mutta olin tuolloin hyvin erilaisessa elämäntilanteessa: en ollut vielä kokenut kunnon onnistumisia pörssissä ja työura oli huomattavasti varhaisemmassa vaiheessa, jossa piti vielä todistaa omia taitojaan nykyistä enemmän etenemistä silmällä pitäen. Kokemusta oli ylipäänsä vähemmän. Nyt voi jo ottaa vähän rennommin ja keskittyä siihen mitä tapahtuu ympärillä.

Eikö se ole välittämisen merkki, jos kritisoi yhteiskuntaa ja sen menoa? Tunnetusti välinpitämättömyys on pahinta. Haluan Suomelle ja yhteiskunnallemme mahdollisimman paljon hyvää ja juuri siitä syystä joitain asioita en voi hyväksyä, kuten heikoimmassa asemassa olevien tietoista hyväksikäyttöä päättäjien toimesta Veikkausta välineenä käyttäen. Kuten Veikkauskratia* ansiokkaasti havainnollistaa, valtio sairastuttaa elämänhallinnan kanssa kamppailevia vähäosaisia kansalaisiamme peliriippuvuuteen täysin tietoisella päätöksenteolla. Juuri niitä kansalaisia, joita varten hyvinvointiyhteiskunta turvaverkkoineen on rakennettu! Asetelma on täysin mielipuolinen ja sotii hyvinvointivaltion periaatetta vastaan.

Poliitikot vastaavat Veikkauksen omistajaohjauksesta, joten syyttävä sormi hakeutuu kohti Arkadianmäkeä. Kansa valitsee päättäjät ja jos kansa haluaa päättäjät, jotka tuovat muutosta heikossa asemassa olevien riistämiseen, niin pitämällä meteliä ja vaatimalla muutosta sitä voi saada. Veikkaus-himmelin lonkerot yltävät niin syvälle yhteiskuntaan, että ainoa tapa saada muutosta on kansalaisten tietoisuuden lisääminen tästä vääryydestä. Siksi minäkin tästä asiasta sinulle paasaan, arvon lukija.

Muiden konkreettinen auttaminen fokuksessa

Vaikka kirjoittamisella pyrin inspiroimaan muita pohtimaan asioita taloudellisesta näkökulmasta, puuttuu tästä tietty konkretia. En loppupeleissä voi olla täysin varma siitä, olenko vaikuttanut kenenkään elämään positiivisesti, vaikka toki toivon niin.

Olen pohtinut jo pitkään mentor-ohjelman julkaisua ja nyt koen, että sen aika on tullut. Tarkoituksena on tarjota konkreettista ja yksilöllistä mentorointia niille, jotka ovat valmiita muuttamaan elämänsä taloudellisempaan suuntaan, mutta viimeiset askeleet ovat vielä ottamatta. Koen saaneeni paljon jo nuorena ja olleeni onnekas, joten tämä on nyt minun keinoni antaa takaisin universumille. Julkaisen yksityiskohdat myöhempänä ajankohtana.

Mutta, tämän sanottuani nyt starttaa blogini kolmas vuosi! Se tulee varmasti olemaan erilainen kuin kaksi edeltävää, mutta toivottavasti entistä parempi. Miljoonaan on vielä reippaasti matkaa, joten aika näyttää kuinka monta vuotta kirjoittamista on vielä jäljellä.

T.A.

*Affiliate-linkki

This Post Has 4 Comments

  1. Pena

    Hyvin varallisuutesi kehittyy. Itsellä kehittyy 500 e/kk eli 6000 vuodessa. Noin 15 vuoden päästä saan 100 000 rikki. Tällä hetkellä tienaan 2600 kuussa, josta 1000 menee asumiskuluihin, 400 autoilukuiluihin, 100 vakuuuksiin yms., 400 ruokaan ja 200 matkailuun / harrastuksiin. Melko askeettista elämää vietämme, mutta tavoitteena oli saada tuo 100 000 kasaan. Pelkään vain, että kun lapsi kasvaa niin tuo säästöön menevä osuus tulee merkittävästi vähenemään tai jopa loppumaan.

    1. Hei Pena, varallisuuteni nopea kehittyminen on viime aikoina tullut hyvin pitkälti sijoitusten hyvästä kehityksestä, ei niinkään säästöön jääneistä euroista. Ylijäämä kannattaa sijoittaa oman riskitason mukaan, jotta se voi kasvaa korkoa korolle ja näin kiihdyttää vaurastumista.

      Kulunne kuulostavat omaan korvaani aika kovilta etenkin asumisen suhteen olettaen, että puolisosi osallistuu puolet kuluihin. Asumme itse kohtuullisen väljästi Helsingissä ja kulut ovat noin 1200e luokkaa kuukaudessa, josta suurin osa on asuntolainan lyhennystä (joka valuu suoraan varallisuuteen). Reaalista kulua asumisesta tulee noin 500 euroa kuussa.

      Lapsen kuluihin en osaa omakohtaisesti ottaa kantaa, mutta nopealla googlauksella ne pyörivät jossain 200-500 euron kieppeillä kuukaudessa. Tähän peilaten huolesi on aiheellinen. Säästöön menevää osuutta voit puolustaa oikeastaan vain joko leikkaamalla kuluja tai tienaamalla nykyistä enemmän.

      1. Pena

        Hei. Puolisoni ei osallistu kuluihin, koska hän ei juuri tienaa. Tekee keikkahommia kaupoissa, ravintoloissa… Saa ainoastaan satunnaisia vuoroja, vaikka tekee töitä usealle yritykselle. Asumiskuluista 250 on juoksevia kuluja (sähkö, vesi puu yms), 500 lainan lyhennys (jonka lasken arvon alenemaksi) ja 250 puskuroin pienremontteihin ja korjauksiin. Puolet ylijäämästä olen sijoittanut nordnetin indeksitrahastoihin, mutta oletan seuraavan 15 vuoden tuotto oletuksen olevan 0, ellei jopa negatiivinen. Nyt kurssit ovat sellaisessa huipussa, että seuraavan ryminän jälkeen takaisin samalle tasolle nousuun menee pitkä aika. Historiassa on yli 20 vuotta kestäneitä ajanjaksoja, että indeksi on noussut romahdusta edeltävälle tasolle.

        Tulojen nostoa yritämme, mutta vaikuttaa vaikealta. Puolisoni hakee suurempia tunteja, mutta saa ainoastaan 0-tuntisopimuksia, ja sitten kaikki työn antajat tarjoavat tunteja samoille kellonajoille, joten kokonaistyömäärä jää vähäiseksi. Omat tuloni tulevat vientiteollisuudesta. Palkka sisältää ylityöt, joita tulee 200-300h vuodessa. Kilpailukielto estää minua tekemästä sivutöitä, ja en kyllä jaksaisikaan näillä ylityö määrillä – varsinkaan kun minun pitää olla puhelimella tavoitettavissa käytännössä aina. Viime kuussa sain valitukset johtajalta, kun en soittanut takaisin illalla 2 h sisällä. Uutta työpaikkaa olen hakenut toistavuotta, mutta kilpaileva yritys tarjosi vastaavaa työtä 70 km päästä 200 e/kk pienemmällä palkallaan, joten en tarttunut.

        1. Kiitoksia lisätiedoista, auttaa paljon hahmottamaan tilannettanne. Kuulostaa siltä, että olet maksimoinut omat tulosi ja 2600e/kk nettotulot ovat kyllä todella hyvät Suomen mittapuulla. Harmillista toki, että niiden eteen pitää tehdä noin paljon ylitöitä.

          En olisi itse ihan noin pessimistinen tulevien tuottojen suhteen rahastoista, mutta en myöskään usko, että historiallisten tuottojen tasolle päästään. Jostain siitä väliltä. Ja vaikka romahdus tulisikin, niin teillä on jo pääoma valmiina pörssissä odottamassa uutta nousua sekä vahva rutiini sijoittamisesta. Tämä on huomattavasti parempi tilanne kuin niillä, jotka eivät sijoita mitään. Isot romahdukset kannattaa myös pyrkiä hyödyntämään sijoittamalla enemmän silloin, kun on halpaa. Tämä onnistuu paremmin niiltä, jotka ovat jo valmiiksi markkinoilla mukana.

          Jos katson tilannettanne kokonaisuutena ja pohdin, mikä olisi helpoin tapa teille kasvattaa varallisuuttanne, olisi se mielestäni se, että puolisosi pääsisi vakituisiin töihin. Näin voisitte puolittaa kulunne ja teille molemmille jäisi enemmän käteen sijoitettavaksi. En osaa sanoa koulutuksestanne, mutta usein koulutuksesta löytyy avain työelämään. Teidän asemassa saatte huomattavasti paremman tuoton rahoillenne oman asemanne parantamisesta työmarkkinoilla kuin pörssistä, joten lähtisin pohtimaan mitä sillä rintamalla olisi tehtävissä.

Comments are closed.