10-vuotistavoitteeni on nostaa nettovarallisuuteni taso miljoonaan euroon vuoden 2028 loppuun mennessä. Olen pilkkonut tavoitteen vuosittaisiin välitavoitteisiin. Päättyneen vuoden tavoite oli 109 000 euroa. Toteuma oli lopulta 123 200 euroa, joten tavoite ylittyi kohtuullisesti. Hyvä näin, mutta samalla tämä ylitys asettaa tarpeen määritellä tämän vuoden tavoite (alun perin 139 000 euroa) uudestaan.
Viime vuoden nettovarallisuuteni kasvu oli 43%. Tälle vuodelle lähden tavoittelemaan 31% kasvua, mikä on euroissa 38 800 euroa. Tästä 30 000 tulee budjetin mukaisesti käyttökatteesta ja loput 8800 tulee sijoitusten tuotoista, mikä tarkoittaa 6% varallisuuden tuottoja. Vuoden päätyttyä näkisin nettovarallisuuteni mielellään uudelleenmääritetyllä tavoitetasolla 162 000 euroa tai sitä korkeammalla.
Säädin samalla myöhempien vuosien tavoitteita enemmän etupainotteiksi. Aiemmin olin mallintanut tasaista 28% kasvua vuodesta toiseen, mutta nyt lähivuodet ovat hieman tavoitteellisempia ja prosentit hiipuvat 24% tasolle pidemmälle mentäessä. Pienistä säädöistä huolimatta mikä tahansa kaksinumeroinen kasvuprosentti on pitkällä aikavälillä haastava taso, etenkin yli 20%. Monien asioiden on mentävä oikein, jotta tämä toteutuisi. Lukua ei kuitenkaan voi verrata suoraan osaketuottoihin, sillä suurin osa nettovarallisuuden kasvusta tulee palkkatuloista, mikä ei ole varallisuuden tuottamaa varallisuutta.
Sijoitustuottojen budjetoiminen voi viedä harhaan
Vaikka olenkin budjetoinut sijoitustuottoja tälle vuodelle, niin lähtökohtaisesti en pidä sijoitustuottojen budjetointia hyvänä ideana. Johonkin tiettyyn euromääräiseen tai prosentuaaliseen lukuun ankkuroituminen saattaa pahimmillaan muuttaa käyttäytymisen markkinoilla epärationaaliseksi. Esimerkiksi hyvän alkuvuoden jälkeen voisi olla kiusaus lähteä markkinoilta kokonaan pois, kun tietty prosentti olisi jo tullut täyteen. Tällöin voi jäädä paljon tuottoja saamatta. Toisin päin kääntäen, mahdollisen heikosti menneen vuoden lopulla voi tulla kiusaus ottaa isoja riskejä kovan tuoton toivossa.
Markkinoilla pitäisi olla jatkuvasti ja niin kauan kuin osakepoimintaa harrastaa, markkinoita pitäisi myös seurata aktiivisesti. Tässä pelissä kalenterivuosijaksoilla ei ole väliä eikä siksi ajattelua saisi ankkuroida vuositavoitteisiin. Toisaalta taas nettovarallisuustavoitteen asettaminen ilman, että diskonttaa mitään sijoitustuotoiksi, ei ole tarkoituksenmukaista sekään. Tästä syystä valitsin sijoitustuottotavoitteeksi 6%, mikä on suunnilleen pörssin pitkän aikavälin keskimääräinen tuotto. Tämä on neutraali luku, joka ei liiemmin ota kantaa suuntaan eikä toiseen. Pyrin aktiivisessa sijoitustoiminnassa olemaan huomioimatta, että tällainen tavoite on edes olemassa ja teen parhaani tuottojen maksimoimiseksi kohtuulliseksi näkemälläni riskillä.
10 vuotta on lyhyt aika miljoonan takomiseen
Vuosittainen tavoitteiden päivittäminen on aina yhtä kylmä reality check. En voi väittää ettenkö olisi viime aikoina tuskaillut tavoitteeni ja aikatauluni suhteen. Ei ole mitään todisteita siitä, että tavoite olisi mitenkään realistinen annetulla aikataululla. Viime vuoden vajaan 40 000 euron nettovarallisuuden kasvun tahdilla tavoitteen saavuttaminen veisi vielä 23 vuotta tavoitellun 9 vuoden sijaan. Toki alla olevan varallisuuden kasvu kasvattaa jatkuvasti myös euromääräisiä tuottoja prosenttien pysyessä samana, eli tilanne ei ole oikeasti ihan näin pessimistinen.
On vain henkisesti hyväksyttävä se, etten nykypäivänä ole vielä se henkilö, joksi minun pitäisi tulla, jotta tavoite olisi saavutettavissa. Mutta juuri tähän ajatukseen kiteytyy koko projektin ydin: jos haluan tehdä jotain uutta, niin minun pitää myös kehittyä joksikin uudeksi. Mitä se uusi on? Jos minulla olisi tähän vastaus, niin olisin jo perillä. Siksi opiskelen, erehdyn ja opin uutta joka päivä, kunnes jonain päivänä ehkä kompastun oikeaan paikkaan ja huomaan olevani perillä. Sitä ennen on vain luotettava siihen, että kun toistaa mielestään oikeita asioita tarpeeksi pitkään, niin tulokset alkavat kertaantua ja kantaa hedelmää. (Video aiheesta.)
Jokaisella pitäisi olla jokin tavoite
Nyky-yhteiskunnassa perustarpeet on niin hyvin katettu, että suurimmalle osalle niiden tyydyttäminen ei vaadi suuria ponnisteluja. Tästä syystä on helppo jäädä tuuliajolle ja lipua läpi elämän saavuttamatta mitään merkittävää. Olen kokenut tämän. Paikallaan pysyminen turruttaa ja näivettää, imee elinvoimaa. Ihminen tarvitsee tavoitteita elämässä, olivat ne sitten kuinka keinotekoisia tahansa. Elämässä pitää olla jotain mitä päin kulkea ja kehittyä. Asiasta on kirjoittanut tyhjentävästi Maxwell Maltz jo vuosikymmeniä sitten*.
Tärkeintä on jatkuva henkinen kasvu. Rikkaita kritisoidaan siitä, ettei heille riitä mikään, vaan aina pitää saada enemmän ja enemmän. En puolustele niitä, jotka ovat saavuttaneet omaisuutensa muiden hyvinvoinnin kustannuksella. Mutta suurimmalle osalle tärkeintä on jatkuva kasvu; ei saa jäädä paikoilleen makaamaan, vaan pitää aina asettaa uusia ja haastavampia tavoitteita, jotka pitävät mielen virkeänä. Vierivä kivi ei sammaloidu.
Mikäli tulen saavuttamaan itselleni asettaman tavoitteen, niin vain yksi asia on varmaa. Tulen asettamaan uuden tavoitteen, joka tulee olemaan niin vaativa, että se kuulostaa tällä hetkellä täydeltä utopialta… Mutta toistaiseksi nykytavoitteessa riittää täysmääräisesti tekemistä vuosiksi eteenpäin.
T.A.
*affiliate-linkki
PS. liity sähköpostilistalle, niin saat ensimmäisten joukossa tiedon uusista kirjoituksistani.
