Veikkauksen savuverho on sakea

Veikkauksen savuverho on sakea

Joko Veikkaus on ollut viime aikoina todella paljon esillä mediassa tai sitten elän omassa kuplassani. Koin, että minullakin on jotain annettavaa tähän keskusteluun – muutakin kuin kansalaisaloitteen allekirjoittaminen. Olen aiemmin elämässäni työskennellyt hyvin läheisesti uhkapelien parissa järjestävän tahon puolella ja tuolloin “pelikoneammattilaiset” tulivat tutuksi näyksi. Monenlaisiin asioihin voi jäädä koukkuun, mutta uhkapelit ovat yksi pahimmista, koska ne voivat viedä koko omaisuuden ja henkisen hyvinvoinnin – pahimmillaan myös läheisiltä. Palkinnoksi jää käteen häpeä, luottotietojen menetys ja massiivinen velkavuori.

Veikkauksen rahapelikoneet köyhdyttävät kansaa joka niemen notkossa ja syrjäseutujen pienimmissäkin kyläkaupoissa. Häviörahat menevät “hyvään” tarkoitukseen poliitikoille, puoluejärjestöille, korkeakulttuurin tukemiseen ja ties mihin hyväosaisten karkeloihin. Pelaajat ovat yliedustettuina alimmissa tuloluokissa, joten Veikkauksen pelit ovat karrikoidusti lisävero jo entuudestaan heikoiten toimeentuleville. Lisävero siitä syystä, että peleissä voi vain näennäisesti voittaa. Mitä useamman euron pelikoneisiin laittaa, sitä kauemmas voittohaaveet voi heittää.

Palautusprosentti määrittää Veikkauksen voitto-osuuden

Uhkapelien yhteydessä puhutaan palautusprosentista. Palautusprosentilla kuvataan sitä, kuinka monta prosenttia pelaaja saa keskimäärin takaisin rahoistaan yhden kierroksen jälkeen. Jos esimerkiksi pelikoneen palautusprosentti on 90%, pelaaja saa keskimäärin euron panoksella pelatusta kierroksesta 0,90 euroa takaisin.

Keskiarvoista puhuttaessa pienillä toistomäärillä palautusprosentin hajonta voi olla suurta, mutta mitä suuremmaksi toistomäärä nousee, sitä lähemmäs keskiarvoa tullaan. Tämä on todennäköisyyksien yksinkertainen toimintaperiaate. Toisin sanoen muutaman kierroksen pelaamalla voi voittaa paljon tai hävitä kaiken, mutta 1 000 tai 1 000 000 pelatun kierroksen jälkeen ollaan hyvin lähellä keskimääräistä voittoa tai tappiota.

Veikkauksen peleistä puhuttaessa seuraavat palautusprosentit ovat tyypillisiä:

  • Hedelmäpelit kaupoissa: 85%
  • Hedelmäpelit netissä: 90% – 95%
  • Valitut automaatit netissä: 99%
  • Sokerina pohjalla Lotto: 39,1%

Koska kaikki nämä palautusprosentit ovat alle 100% tarkoittaa se sitä, että Veikkaus on sitä suurempi voittaja, mitä useampi kierros pelejä pelataan. Sama logiikka pätee kaikkiin uhkapeleihin, joissa pelataan taloa (pelinjärjestäjää) vastaan, koska muussa tapauksessa talo jäisi miinukselle ja se olisi huonoa bisnestä.

Kierros kierrokselta syvempään kuoppaan

90% palautusprosentti ei välttämättä äkkiseltään kuulosta pahalta. Mutta kun miettii, kuinka monta kierrosta ehtii pelaamaan minuutissa, ja jokaisella kierroksella katoaa 10% pelatusta rahasta, alkavat tappiot kertaantua nopeasti. Olen käyttänyt esimerkkilaskelmassani euron panosta ja oletan, että minuutissa ehtii pelata 5 kierrosta hedelmäpeliä.

Kuinka kauan pitää keskimäärin pelata, jotta menettää 100 euron aloituspääoman pelikoneeseen, joka tarjoaa 90% palautusprosentin? Entä kuinka kauan pitää pelata euron panoksella, jotta ansaitsee Veikkauksen “paras asiakas” -tittelin 700 euron kuukausittaisella häviömäärällä?

100 euron aloitusrahalla ja euron panoksella pelaamisen keskimääräinen tappio ajan kuluessa. Taulukon luvut kuvaavat euroja jäljellä.

Yllä olevasta taulukosta voi lukea, että 90% palautusprosentilla menee keskimäärin 3 tuntia ja 20 minuuttia hävitä 100 euroa. Se on noin 7 minuuttia per päivä, jos pelaa kuukauden jokaisena päivänä. Jokainen voi itse arvioida kuulostaako se paljolta vai vähältä, mutta ainakin itselleni jokainen pelattu kierros tuntuu pahalta, kun tiedostaa sen faktan, että kuoppa vain kasvaa kierros kierrokselta, eikä paluuta ole.

Veikkauksen “parhaat asiakkaat” seisovat pelikoneiden ääressä vaatimattomat 24 tuntia kuukaudessa eli kolmen työpäivän verran. Siinähän ne lauantait mukavasti vierähtävät töitä tehdessä poliitikoille ja heidän etujärjestöilleen. Yhden lauantain viikossa saa vapaaksi, jolloin voi levätä ja valmistautua taas uuteen rupeamaan seuraavassa kuussa. Kuten edellä mainitsin, toteutuneet luvut lähenevät keskiarvoa sitä enemmän, mitä suuremmiksi toistojen määrät nousevat. Vakipelaajat siis syventävät ja varmistavat tappioitaan kierros kierrokselta, kuukaudesta toiseen.

Pelikoneet 99% tai sitä paremmalla palautusprosentilla voi ottaa jo viihteestä pieninä annoksina, sillä maltillisilla kierrosmäärillä mahdollisuudet voittaa ovat olemassa. Näitä voisin suostua jopa itse kokeilemaan viihdekäytössä, mikäli rahapelikoneiden ääreen ylipäänsä joskus eksyisin. Näitä pitäisi kuitenkin pelata maksimipanoksella ja optimaalisella pelistrategialla, jotta tuon luvatun palautusprosentin voisi saavuttaa. Kaava on kuitenkin sama kuin muissakin uhkapeleissä eli kuoppa syvenee kierros kierrokselta.

Lotto on rahan lahjoittamista Veikkaukselle

Pitää nostaa hattua Veikkaukselle onnistuneesta mielikuvamarkkinoinnista. Lotto on saatu iskostettua syvälle suomalaisten mieliin ainoana sosiaalisesti hyväksyttynä keinona rikastua. Todellisuudessa jokaista ulos maksettua miljoonaa kohtaan Lottoa pelataan kahdella ja puolella miljoonalla eurolla (39,1% palautusprosentti), joten Veikkauksen siivu pelatuista rahoista on vaivaiset 60 senttiä jokaista pelattua euroa kohti. Tämä jos mikä on lisävero matematiikkaa ja todennäköisyyslaskentaa ymmärtämättömille, joita Loton pelaajamääristä päätellen on valitettavan suuri osa kansasta.

10 euroa Lottoon viikottain. Jokaisen peliviikon jälkeen pelaajalle palautuu keskimäärin 3,91 euroa pelatuista rahoista.

Esimerkkitapauksessa viikottainen Loton pelaaminen 20 vuoden ajan köyhdyttää pelaajaa keskimäärin yli 6 300 eurolla. Tässä on siis mukana kaikki tuona aikana keskimäärin saadut voitot eli tavalliselle pelaajalle peli on raskaasti tappiollinen. Oikeasti kaikkien paitsi päävoiton saaneiden tappiot ovat huomattavasti raskaammat, sillä merkittävä osa kokonaispotista menee näille harvoille onnekkaille. Nimenomaan onnesta on kyse, sillä numerorivivalinnoilla voi vaikuttaa vain siihen kuinka moni muu on jakamassa pottia eikä niinkään osuman todennäköisyyteen.

Miksi ihmiset laittavat toiveensa rikastumisesta onnen varaan sen sijaan, että olisivat oman onnensa seppiä? Syitä on varmasti monia. Lottoaminen on helppoa eikä vaadi taitoa ja lisäksi se on sosiaalisesti sallittua toimintaa. Veikkaus on myös markkinoinut peliä ahkerasti vuosikaudet, mikä on selvästi tehonnut suomalaisiin. Unelmat päävoitosta ja siitä mitä voittorahoilla tekisi ovat varmasti monille tapa irtautua arjesta – harmi vain, että 99,999999935%:lle viikottaisista pelaajista nämä unelmat ovat vaille katetta. Varjopuolena on se, että kun katteettoman haaveilun kulissia pidetään yllä, konkreettiset toimenpiteet unelmien toteuttamiseksi saattavat jäädä tekemättä. Samalla Veikkaus rahastaa omansa viikosta toiseen ja nauraa matkalla pankkiin.

Sijoittamalla kohti vaurautta

Niille jotka eivät halua laittaa vaurastumistaan pelkän onnenkupongin varaan on onneksi tarjolla muita vaihtoehtoja. Vaihtoehtoja, joissa on järkeä. Rahat voi sijoittaa yrityksiin, joilla on sama tavoite kuin sijoittajalla: tehdä omistajista rikkaita tuottamalla lisäarvoa yhteiskunnalle ja koko maailmalle. Juuri tästä syystä osakkeet ovat odotusarvoisesti positiivista tuottoa tekevä omaisuuserä toisin kuin uhkapelit, joissa talo on ainut voittaja. Toki on muitakin sijoitusmuotoja, kuten asuntosijoittaminen (jossa valtio tukee vuokralaisia ja tätä kautta myös sijoittajia), metsät, velkakirjat, yrityslainat, taide, keräilyesineet ja listaa voi jatkaa.

Jos lottoaja olisikin laittanut rahat viikoittain hajautettuun maailmaindeksirahastoon, jossa pitkän aikavälin vuosituotto on karkeat 5%, hänellä olisi keskimäärin mennyt huomattavasti paremmin kuin lottoamalla:

520 euroa vuodessa hajautettuun globaaliin rahastoon, jossa keskimäärin 5% vuosituotto.

20 vuoden päästä tällä henkilöllä olisi keskimäärin noin 18 050 euroa säästössä 6 300 euron tappion sijaan eli eroa olisi kertynyt 24 300 euroa. Toki sijoittamalla nämä viikkorahat voi unohtaa haaveet helpoista miljoonista, mutta näkisin sen vain positiivisena asiana, koska lupaus miljoonista on… ei nyt valheellinen, mutta merkittävästi liioiteltu. Kun turhaa toivoa äkkirikastumisesta ei pääse syntymään, korostuu työn ja oman toimeliaisuuden merkitys.

Jos et Veikkaa, et voi hävitä

Tietysti rahaa voi hävittää ja tuhlata melkein mihin vain, sillä kyllä rahalle aina ottaja löytyy, mutta viimeinen asia mihin sitä kannattaa käyttää on Veikkauksen ja muiden palveluntarjoajien uhkapelit. Ne rahat mitkä on varaa hävitä pelikoneisiin ja muihin Veikkauksen peleihin, olisi varaa sijoittaa ja näin kasvattaa omaa varallisuutta pitkäjänteisesti.

Siinä missä Trump rakentaa miljardeja maksavaa muuria Yhdysvalloissa, Veikkaus on rakentanut miljoonia maksaneen savuverhon Suomessa, jonka taakse se kätkee todellisen luonteensa. Veikkaus ottaa köyhiltä ja antaa rikkaille sekä ylläpitää turhia unelmia äkkirikastumisesta oikean työn ja toimeliaisuuden kustannuksella. Veikkauksen himmeliä on äärimmäisen vaikea purkaa, sillä häviörahojen edunsaajina ovat poliitikot järjestöjensä kautta ja Veikkauksen toimintaa valvovat samat poliitikot sekä heidän kaverinsa. Esimerkillinen tapaus suomalaisesta “maan tavasta”.

Jos Veikkaat, häviät varmasti. Onneksi luit tämän kirjoituksen ja näet nyt savuverhon taakse.

Jaa kirjoitukseni somessa ja kavereillesi, jotta mahdollisimman moni osaisi hahmottaa paremmin, mistä Veikkauksessa on todella kyse.

T.A.

This Post Has 2 Comments

  1. Jonde

    Valaisevaa tekstiä! Sait ainakin yhden lukijan lopettamaan viikottaisen lottoamisen tähän paikkaan.

    1. Hei Jonde! Kiitos kommentistasi. Veikkaus ei tosiaan hirveästi mainosta noita palautusprosenttejaan. En halua kieltää keneltäkään uhkapelejä, mutta olisi hienoa, jos näitä pelejä pelaavat ymmärtäisivät niiden todellisen luonteen ja osaisivat tehdä harkittuja päätöksiä faktoihin perustuen.
      Toivottavasti löydät lotosta ylijääneille rahoille hyvän käyttötarkoituksen 🙂

Comments are closed.