Blog

Toivo… Usko… Voimakkaita sanoja. Yhtä voimakkaita sanoja ovat pelko ja epävarmuus.

Usko paremmasta huomisesta ja toivo siitä, että se vielä koittaa on sellainen ajatusmaailma, jota nyt tarvitaan laajalti. Pandemia on kaapannut sekä median että pörssin. Ihmisiä pelottaa ja ihan syystäkin tämän epävarmuuden vallitessa. Monet yrittäjät ovat heikoilla ja työntekijöitä lomautetaan tai irtisanotaan. Toimeentulo saattaa monilla merkittävästi heikentyä tulevien viikkojen ja kuukausien aikana. Toisilta lähtee terveys alta, kun virus tai muu sairaus iskee ja pandemian tukkiessa terveydenhuollon apu tulee viiveellä.

Hopeareunus on siinä, että mikäli koko länsimaalainen talousjärjestelmä ei romahda tulevien kuukausien aikana, niin tästä kyllä selvitään. En usko, että on mitään sellaista todellista skenaariota olemassa, missä koko länsimainen talousjärjestelmä romahtaisi, sillä kaikki länsimaat ovat samassa kriisissä. Meidän järjestelmämme romahtaminen petaisi käytännössä Kiinalle ja Aasialle seuraavat vuosikymmenet maailman suurimpina mahteina. Olen kohtuullisen varma siitä, että tämä skenaario halutaan etenkin rapakon takana välttää viimeiseen asti.

On kuitenkin hyvin todennäköistä, että länsimaat eivät kävele tästä kriisistä ulos entistä vahvempina, vaan entistä velkaisempina, mikä heikentää resilienssiä tuleville kriiseille. Kun lopulta tulee sellainen kriisi, josta ei selvitä, niin mahdollinen lopputulema on kaiken nollaava sota, jonka jäljiltä päästään aloittamaan puhtaalta pöydältä uuden rakentaminen. Tämä on aika synkkien pilvien maalailua, joten toivottavasti kukaan lukijoista ei menettänyt yöunia. Pahoittelut jos näin pääsi käymään.

Oppeja viime viikoilta

Pörssit – jotka normaalisti hinnoittelevat keskipitkän aikavälin tulevaisuutta – ovat koronan tapauksessa kriisin alusta alkaen lähinnä hinnoitelleet seuraavaa päivää. Kertonee siitä, että ei kukaan muukaan tiedä mitä tässä tulee tapahtumaan ja kovin monella ei ole toimivaa kristallipalloa. Olen henkilökohtaisesti varautunut suureen laskuun yhtiövalinnoillani, joiden pitäisi vahvojen taseidensa ja defensiivisten liiketoimintojensa ansiosta kestää vähän jyrkempääkin vuoristorataa, mutta lähitulevaisuus tulee näyttämään kuinka oikeaan tai väärään arvioini on mennyt.

Seuraavat seikat ovat kuitenkin olleet näin jälkikäteen arvioituna sellaisia, joiden dynamiikkoja en ollut täysin sisäistänyt ennen pörssiromahdusta:

1. On ihan sama, mitä osaketta omistaa silloin, kun kaikki tulee alas. Ketään ei kiinnosta onko yhtiö defensiivinen vai syklinen. Likviditeettiä otetaan sieltä mistä sitä saadaan hinnalla millä hyvänsä.
2. Silloin kun tulevaisuus muuttuu riittävän epävarmaksi, niin tulevaisuuden kasvuodotuksista ei olla valmiita maksamaan. Tämä käytännössä tarkoittaa sitä, että korkeiden arvostuskertoimien yhtiöt tulevat alas muita enemmän. Näin jälkikäteen tämä saattaa kuulostaa itsestäänselvyydeltä, mutta toisaalta ei se pitkän aikavälin kasvupotentiaali ole kadonnut minnekään.
3. Markkinat eivät aina hinnoittelekaan tulevaa niin tehokkaasti kuin voisi kuvitella. Oletin, että siinä vaiheessa, kun virus levisi Italiaan, oli täysin selvää, että se leviäisi muuallekin ja tämä olisi hinnoiteltu sisään osakkeisiin. Mutta näin ei ollut lähellekään, vaan alas on tultu vielä reippaasti. Omaa ajattelua helpottaisi huomattavasti, jos pääsisin irti “tehokkaiden markkinoiden” konseptista ja omaksuisin mieluummin ajatuksen, että sentimentti on joko ahne tai pelokas ja tekisin päätökseni enemmän tähän nojaten. Sentimenttiä vastaan ei kannata taistella, vaan mieluummin on muutaman päivän myöhässä kuin kuukauden liian aikaisessa, niin kuin nyt näyttää laskumarkkinassa tehdyille ostoilleni käyneen.
4. Yllättävä epävarmuus voi olla hyvä syy myydä, vaikka olisikin pitkäjänteinen sijoitussuunnitelma ja vuosikymmenten horisontti. Epävarmuus lisää riskiä ja riski nostaa tuottovaatimusta ja tuottovaatimuksen nosto laskee sallittuja arvostuskertoimia. Tässä ei tarvitse edes ottaa kantaa reaalitalouden kehitykseen vaan kyseessä on puhdas pörssimatematiikka. Jos yhtälöön lisää velalla sijoittavat tahot ja shorttaajat, niin volatiliteetti epävarmuustilanteissa on taattu. Lisään tämän kohdan sijoitussuunnitelmaani. Epävarmuuteen myyminen ei tarkoita, että pitäisi teurastaa koko salkku käteiseksi, vaan käteisprosentteja voi skaalata epävarmuuden suuruuden mukaan, mikä kylläkin perustuu parhaisiin arvioihin ja tilannekuvaan.

Elämää kriisin keskellä

On eri asia lukea pörssiromahduksista kuin elää sellaista. Sinänsä olen onnellisessa asemassa, että en ole ollut mukana markkinoilla sijoitusvelalla, joka voisi nyt lyödä rekyylillä kasvoille. Työpaikkani on myös kohtuullisen varma, joten saan katettua elämäni jouksevat kulut ja pääsen tekemään säännöllisiä lisäostoja pörssiin. Tilanne toki elää joka päivä ja muutokset voivat olla nopeita, kuten on nähty viimeisen kolmen viikon aikana.

Nyt jo lienee selvää, että koko läntinen maailma maa kerrallaan käy suljetussa tilassa, kun yrittää hillitä pandemian leviämistä. Epäselvää on, seuraako tästä konkurssiaalto ja massatyöttömyys vai selviävätkö yritykset taisteluvammoilla, mutta elossa ja perusterveinä. Koska olen kohtuullisen suurella painolla osakkeissa, niin oletukseni lienee, että konkurssiaallolta vältytään ja massatyöttömyyttä ei tule. Kyseessä on kuitenkin vain väliaikainen pandemia-aalto, jonka tiedetään loppuvan aikanaan. Ihmiset sopeutuvat ja samoin tekevät yritykset. Vaikeina aikoina solidaarisuus nostaa päätään.

Toivon totisesti, että tämän pandemian myötä ei menetetä yhtä sukupolvea yrittäjiä ja sijoittajia. Olisi liian lohdutonta, jos muutaman kuukauden kestävä kriisitilanne pyyhkisi pois kokonaisen sukupolven verran toimeliaita ihmisiä. Sen jälkeen voisimme heittää hyvästit hyvinvointivaltiomme tulevaisuudelle ja eläkelupauksille. Pelissä on siis paljon. Uskon vielä toistaiseksi siihen, että vuoden päästä muistelemme tätä tilannetta taakse jääneenä painajaisena.

Ja sijoittajat! Mikäli koko länsimainen talousjärjestelmä ei romahda, niin kohta alkaa olla parhaat hetket käsillä tehdä tuottoa, jos on mahdollista antaa rahojen maata kiinni sijoituksissa useamman vuoden ajan. Nyt ei siis kannata lannistua ja kirota pörssiä suureksi huijaukseksi, vaan teroittaa keihäät uusia saalistusretkiä varten. Touché!

T.A.

PS. Nyt kun terveys on niin kovasti tapetilla, niin voisi olla oiva aika tehdä terveysliikkeitä laajemmiltikin. Tupakka, nuuska, alkoholi ja kaikki mitä erinäisimmät päihteet ovat monin verroin vaarallisempia terveydelle kuin tämä koronavirus, joten eikö olisi hyvä hetki luopua näistä paheista? Säästyneet rahat voi laittaa pörssiin kasvamaan korkoa korolle. Suuren romahduksen jälkeen on paras aika aloittaa, kun tuotto-odotukset ovat korkeimmillaan. Otetaan suomalaiset yhtiöt takaisin suomalaisille osake kerrallaan samalla koko kansan terveyttä parantaen. Tämä voisi olla 20-luvun suomalainen uroteko!