Joskus tarpeeksi on vain tarpeeksi. Saavuttaa sen pisteen, jossa on tyytyväinen asioihin niin kuin ne ovat ja elämä hymyilee.
Olen kokenut huomattavaa hyötyä elämän jakamisesta eri osa-alueisiin ja sen pohtimisesta, mikä on tarpeeksi kullakin osa-alueella. Olen huomannut, että suurimmassa osassa asioita niin sanottu 80/20-sääntö on erinomainen nyrkkisääntö tavoitteiden asettamiseen. Säännön mukaan 80% tuloksesta saavuttaa 20% vaivalla, ja käänteisesti lopun 20% tuloksen saavuttaminen vaatii 80% vaivasta. Toisin sanoen kyseessä on rajahyödyn heikkeneminen sen mukaan, mitä lähemmäksi perfektionismia mennään.
Tästä ajattelumallista on hyötyä, koska suurimmalla osalla elämän osa-alueista en halua käyttää ylimääräistä aikaa, vaan haluan riittäviä tuloksia mahdollisimman vähällä ajalla ja vaivalla. Säästyneen ajan voin käyttää sinne, missä koen saavani viimeisistä prosenteista eniten hyötyä. Keskitän energiaani varallisuuden kasvattamiseen, mikä pitää sisällään sijoittamisen, työelämässä kehittymisen, oman talouden hoidon ja useiden rahavirtojen luomisen.
Olen muutamalla elämän osa-alueella määritellyt tarkasti sen, mikä on minulle tarpeeksi. Suurin osa näistä tavoitteista ei ole kunnianhimoisia, mutta kuitenkin tavoittelemisen arvoisia. Kun saavutan tavoitteen, useimmiten haluan vain ylläpitää tätä tasoa ja olla tyytyväinen siihen, että raksi on ruudussa ja voin keskittyä muuhun.
Ruokavalio ja paino
Ruokavalion suhteen en ole mitenkään erityisen valikoiva. Kunhan saa tasapainoisesti kaikkea tarpeeksi, niin olen tyytyväinen. Tärkeimmässä osassa ruokavalio on minulle painon hallitsijana. Tavoitteeni painon suhteen on pitää se välillä 68-70kg. Jos paino nousee tuon yli, siivoan ruokavaliosta ylimääräisen sokerin ja rasvan pois sekä kiinnitän erityistä huomiota annoskokoon ja ruokarytmiin. Niin kauan kuin pysyn tuolla välillä, olen suhteellisen huoleton.
Olen kokenut hyödylliseksi seurata ruokavaliota ja annoskokoja vaa’an kautta, sillä aineenvaihdunta hidastuu iän myötä ja säännöllisesti vaa’alla käydessä saa hyvän näppituntuman siitä, miten paino heiluu sen mukaan mitä on syönyt ja juonut ja miten kauan kestää esimerkiksi juhannusviikonlopun jälkeen palata normaalipainoon.
Eli niin kauan kuin pysyn asettamassani painohaarukassa, voin huolettomasti keskittyä muuhun elämään ja olla täysin tyytyväinen siihen, että olen tällä osa-alueella saavuttanut tavoitteeni. Tuon haarukan alittaminen ei ole toistaiseksi tullut ongelmaksi ja tilanne kyllä korjaantuu nopeasti mikäli joskus näin pääsisi käymään.
Liikunta ja kunto
Koen olevani peruskunnolta kohtuullisessa kuosissa. Liikuntaa pyrin harrastamaan siinä mittakaavassa, että sitä tulisi tarpeeksi, mutta ei sen enempää. Teen yleensä nopeita ja tehokkaita kotitreenejä kehon painolla. Ainoa numeerinen tavoitteeni kunnon suhteen on painottunut yläkroppaan: olen pitänyt minimisuorituksena 10 leukaa. Jos tuo menee, asiat ovat kunnossa. Jos 10 leukaa ei mene, niin alkaa armoton treenaaminen. Tuohon voisi ottaa kaveriksi vielä toisen tavoitteen liittyen alakroppaan ja ehkä vielä kolmannen liittyen kestävyyteen. Toistaiseksi tämä on kuitenkin ollut se yksi, merkittävä tavoitetasoni kunnon suhteen.
Peiliä tulee sen verran käytettyä apuvälineenä kunnon arvioinnissa, että mikäli olemus näyttää täysin kulahtaneelta, niin asialle “tarttis varmaan tehdä jotakin” – heuristinen mittari siis. Liikunnan ja kunnon suhteen olen samoilla linjoilla kuin Elon Musk: “To be totally frank, I wouldn’t exercise at all if I could”.
Nukkuminen
Ruokavalion ja liikunnan lisäksi kolmas tärkeä rutiini on nukkuminen. Tavoitetasoa nukkumisen suhteen on hieman vaikeampi asettaa kuin painon tai kunnon suhteen. Toki voisin asettaa kiinteän tavoitteen “8 tuntia yössä unta” ja varmaan jossain vaiheessa näin teenkin, mutta toistaiseksi vielä kartoitan sitä omaa tasoa, mikä on riittävästi muttei liikaa. Tähän kun vaikuttaa niin monta eri seikkaa alkaen siitä, mihin aikaan käy nukkumaan, kuinka hyvin saa nukuttua, mitä unta näkee jos näkee yms. Tällä hetkellä oma optimini pyörii jossain 7,5 – 8 tuntia yössä unta. Pyrin pysymään tällä tasolla ja jopa priorisoimaan nukkumista muiden asioiden kustannuksella, jotta saisin varmasti tarpeeksi unta.
Riittävä unen saaminen tuntuu olevan jatkuva taistelu itseään vastaan. Haluaisi tehdä kaikkea muuta kuin mennä nukkumaan, mutta samalla tiedostaa unen tärkeyden seuraavan päivän mielialaan ja tuottavuuteen. Minulla on unen suhteen eräänlainen kuminauha-ajattelu; mikäli uni tuntuu jääneen liian vähälle, niin priorisoin sitä aggressiivisemmin ja taas toisaalta mikäli kaikki on unen suhteen hyvin, niin saatan antaa sille hieman tavallista vähemmän painoarvoa. Jatkuvaa seurantaa ja reagoimista! Varmasti helpommalla pääsisi jos olisi tarpeeksi itsekuria mennä aina tiettyyn aikaan nukkumaan eikä yrittää jojoilla illalla.
Asunto
Amerikassa ja Kanadassa näkee toinen toistaan massiivisempia lukaaleja. 400 neliötä muutamalle henkilölle. Sinnehän eksyy! Arvostan kompaktia, mutta juuri tarpeeksi väljää asumista. En halua ylimääräisiä neliöitä ylläpidettäväksi, sillä jonkun ne täytyy siivota säännöllisesti ja ylimääräinen tila houkuttelee keräämään ja varastoimaan turhaa tavaraa. Itse asuntoa tärkeämpiä ovat sijainti ja näköala. Mielelläni asuisin keskeisellä sijainnilla merinäköalalla ja tarpeeksi tilavassa, mutta ei ylimitoitetussa asunnossa.
Asunto on taakka omalle taloudelle, se sitoo varallisuutta ja aiheuttaa jatkuvia kustannuksia. En mielelläni sido siihen yhtään enempää pääomaa kuin on tarve. Toisaalta taas omaa asuntoa vastaan saa hyvillä ehdoilla rahoitusta pankista, jolla on hyvä vivuttaa sijoituksia. Ja pahimman sattuessa oman asunnon voi tarvittaessa myydä pois, jolloin siihen sitoutuneen pääoman voi vapauttaa ja jos samalla siirtyy vuokralle, voi saada kohtalaisen käteiskassan käyttöön.
Auto
Arvostan hienoja autoja. Samalla tiedostan, että omaan talouteen nähden ylikallis auto on nopein tapa köyhtyä ja pysyä köyhänä. Ostin juuri noin 15 tuhannen euron auton noin 150 tuhannen euron nettovarallisuudella. Tästä voisin johtaa 10% säännön, mikä tuntuu järkevältä. Eli jatkossa autoni arvo saa olla maksimissaan 10% nettovarallisuudestani.
Koen hienot autot itsensä palkitsemisena, joten auton skaalaaminen varallisuuden kasvamisen tahtiin tuntuu motivoivalta. Jos onnistun kasvattamaan varallisuuttani pitkäjänteisesti, niin pääsen nauttimaan aina vain mukavammista autoista. Yhtäkkiä miljoonan nettovarallisuustavoite sai lisäpotkua, kun miettii minkälaisen menopelin saa 10%:lla tuosta! Puhutaan S-Mersusta tai Teslasta. Ehkä siinä vaiheessa, kun tuonne päästään, markkinoilla on jo tarjota jotain täysin uutta – kenties Premium Nikola-henkilöauto?
Vaatteet ja muut esineet
Vaatteiden, tavaroiden, esineiden ja muiden arjen laitteiden suhteen koen meneväni jatkuvasti minimalistisempaan suuntaan. Suurin osa vaatteista vain seisoo kaapissa päivästä toiseen ja vain yhtä vaatekertaa voi pitää päällä yhdellä hetkellä. En siis näe varsinaisesti syytä kerätä vaatteita sen enempää kuin on minimissään tarve. Sama muiden tavaroiden ja kodinkoneiden kanssa. En osta mitään ellen jatkuvasti koe, että jollekin vaatteelle tai muulle tavaralle olisi jokin oikea tarve. Jos jatkuvasti koen näin, niin silloin usein käyn tekemässä ostoksen.
Jos päädyn ostopäätökseen asti, niin pyrin päätymään vain sellaisiin vaihtoehtoihin, jotka tuovat minut hyvälle tuulelle ja saavat energian virtaamaan. Jos tämä on se halvin vaihtoehto, niin hyvä! Aina se ei ole, mutta sillä ei ole niin väliä. Teen ostoksia niin harvoin ja vuosikausiksi eteenpäin, hinta ei ole merkitsevin valintakriteeri. Usein saatan pantata jotain ei-niin-kriittistä ostosta niin kauan, että saan sen hyvästä alennuksesta.
Opiskelu
Maailmassa on niin paljon informaatiota saatavilla, ettei yksi eikä tuhat elämää riitä kaiken opiskeluun. Uuden opiskelun suhteen käytän rankasti 80/20-sääntöä. Jos koen tietäväni jostain aiheesta tarpeeksi, lopetan opiskelun. Syvennyn aiheeseen tarkemmin, jos huomaan, että en ymmärtänytkään aihetta tarpeeksi syvällisesti. Esimerkiksi makroekonomia oli sellainen aihealue, jota yhdessä välissä opiskelin kohtuullisen paljon. En kuitenkaan tee tällä tiedolla muuta kuin, että pystyn hahmottamaan talouden dynamiikan vaikutusta osakemarkkinaan, joten lopetin opiskelun siinä vaiheessa, kun sain selville peruslainalaisuudet. Ehkä jossain vaiheessa syvennyn tähän vielä tarkemmin.
Ammattiini liittyvä koulutus on asia erikseen. Sinne kaadan muualta vapautunutta aikaa ja haluan tiristää viimeisetkin prosentit, vaikka aikaa niiden opiskeluun menee todella paljon. Kun pyrkii olemaan jonkun alan asiantuntija, niin ero muihin tulee pienistä asioista. Siitä kuinka nopeasti oivaltaa kausaliteetteja ja kuinka tarkkaan muistaa eri lain pykäliä ja säädöksiä. Työnantajat maksavat ammattitaidosta, joten siihen kannattaa panostaa.
Omaisuus
Olen asettanut itselleni tavoitteeksi miljoona euroa. Tuleeko se olemaan tarpeeksi? Riippuu varmasti paljon siitä, kuinka kovan vaivan takana ensimmäinen miljoona tulee lopulta olemaan. Jos kymmenen vuoden päästä käy selväksi, että jouduin uhraamaan kaiken tämän tavoitteen saavuttamiseksi, niin todennäköisesti miljoona on tarpeeksi. Toisaalta sanotaan, että ensimmäinen miljoona on se vaikein ja sen jälkeen tie eteenpäin on helpompi. Haluan kovasti uskoa tähän sanontaan.
Tällä hetkellä näkisin, että nykyisen tavoitteen saavutettuani asetan itselleni uuden tavoitteen, joka on muuten sama, mutta perässä on yksi nolla enemmän. Mutta tämän spekulointi tuntuu vielä kovin varhaiselta, kun ollaan vasta täysin alussa. Haluan kuitenkin pohtia tätä aihetta vielä jatkossakin, sillä en halua uhrata koko elämääni omaisuuden kerryttämiselle, mutta toisaalta en halua jättää matkaa kesken mikäli asiat kehittyvät lupaavasti.
Jos tätä aihetta pohtii tarpeeksi usein, niin ehkä jossain vaiheessa kuulee sisältään hiljaisen äänen, joka kertoo mikä on tarpeeksi. Yritän pitää tuntosarvet herkkinä.
Tyydy siihen mikä on tarpeeksi
Tavoitteen saavuttaminen on hieno tunne etenkin silloin, kun tavoitteen on asettanut itselleen sopivalle tasolle sen mukaan mitä oikeasti haluaa elämältä. Kun jollain elämän osa-alueilla saa tavoitteensa saavutettua, voi kaiken energian laittaa sinne, missä se on vielä saavuttamatta. Tällä metodilla voi saada uskomattoman määrän aikaa ja energiaa käytettäväksi sen yhden ja itselleen tärkeimmän asian tavoittelemiseen.
Tyydy epätäydelliseen. Tyydy 80/20-tavoitteeseen. Jokaisella elämän osa-alueella ei tarvitse tavoitella kuuta taivaalta. Täydellisyyden pyrkimys johtaa helposti siihen, että luovutus tapahtuu jo lähtöruudussa tai loppuunpalaminen tapahtuu päättymättömällä matkalla kohti mahdotonta.
Valitse yksi elämän osa-alue, jossa kehityt maailman parhaaksi. Tyydy kohtuulliseen tulokseen muilla osa-alueilla. Koe onnistumisen tunteita. Saa energiaa ja motivaatiota. Kehity ja menesty.
T.A.
