Blogi täyttää vuoden!

Blogi täyttää vuoden!

Nyt vietetään 1-vuotiaan vauvani synttäreitä! Blogini nimittäin täyttää yhden vuoden. Synttäreiden kunniaksi ajattelin olla kirjoittamatta mistään hyödyllisestä ja sen sijaan käydä läpi kulunutta vuotta.

Alun perin aloitin bloggaamisen, kun alkoi tuntua siltä, että ajatukset eivät enää joukse ja tunsin olevani “tukossa”. Ajatukset kiersivät kehää eikä uusia oivalluksia syntynyt. Sijoituksetkin menivät heikohkosti. Ajattelin blogin auttavan tässä ja ilokseni voin jälkiviisaana todeta, etten ollut väärässä. Olin itse asiassa oikeammassa kuin osasin odottaa. Blogi on auttanut minut täysin uudelle tasolle henkilökohtaisen kasvun suhteen. Voin vain suositella ajatusten kirjoittamista paperille – erinomainen taito työelämässäkin.

Bloggaamisen myötä olen saanut toteutetuksi asioita, jotka nyt tuntuvat itsestäänselvyyksiltä. Tärkeimpänä yksittäisenä asiana lienevät 10-vuotissuunnitelmani toteuttamista varten hahmotellut skenaariolaskelmat, joihin olen nojautunut yllättävän usein eri vaihtoehtoja pohtiessani mitä erinäisempien asioiden suhteen. Kun asettaa tavoitteen, on hyvin tärkeää pohtia kuinka sen realistisesti voi saavuttaa. Tästä ajatteluprosessista kehittyy minimitaso kaikelle tekemiselle, jonka alle ei voi mennä riskeeraamatta tavoitetta. Eri skenaarioita pyöritellessäni jouduin toteamaan, että minimitaso miljoonan saavuttamiseksi kymmenessä vuodessa on kohtuullisen korkealla. Tämän oivaltaminen näin varhaisessa vaiheessa on ollut hyvin tärkeää, sillä nyt ehdin vielä laittamaan alulle riittävästi toimenpiteitä, jotka toivottavasti muuttuvat merkittäviksi kymmenen vuoden aikajänteellä.

Blogin myötä olen myös kehittänyt kuukausiseurantaani täysin uudelle tasolle, mitä en todennäköisesti olisi saanut aikaiseksi ilman selkeää motivaattoria. Blogin kirjoittaminen on muutenkin toiminut keskeisenä rutiinina, joka on vahvistanut muita positiivisia rutiineja, kuten painonhallintaa (psykologia on vaikea laji, kaikki vaikuttaa kaikkeen), kulukontrollia ja yleistä tuottavuutta asiassa kuin asiassa. Jatkuva aiheesta kirjoittaminen on myös saanut aikaan sen, että en enää epäile 10-vuotistavoitettani. Epäilyn sijaan siitä on muodostunut perusarvo, joka määrittää kaikkea tekemistäni. Mikäli jokin asia on ristiriidassa perusarvojeni kanssa, en yksinkertaisesti tule tekemään tai hyväksymään sitä. Nämä ovat asioita, joista ei tingitä.

Blogivuosi kiihdytti kaikkea

Tämä bloggaamisen vuosi on ollut vähän kuin Max Paynesta tuttu bullet time, jossa ympäröivä aika hidastuu, mutta itse voi jatkaa tekemistä vanhaan tyyliin. Tuntuu, että olen saanut vuodessa enemmän aikaiseksi kuin edeltävinä viitenä vuotena yhteensä. Kaikki tavoitteet ovat ylittyneet kirkkaasti: sijoitukset ovat parantuneet merkittävästi, sain edellisessä työssä monta palkankorotusta, sain uuden työn, joka mahdollisesti on tulotasoltaan riittävä 10-vuotistavoitteen edellyttämään tahtiin ja kirsikkana kakun päällä varallisuus on kasvanut nopeampaa kuin osasin odottaa. Näiden lisäksi rekisteröin kaksi y-tunnusta. Toisen metsänhoitoa varten ja toisen omaa osakeyhtiötä varten. Kyllä! Perustin oman osakeyhtiön ja olen 100% varma, että sitä ei olisi tapahtunut ilman blogia. Palaan osakeyhtiöön tarkemmin myöhemmin. Se on kohtuullisen iso asia minulle ja vaatii palastelua ennen kuin voin kirjoittaa siitä mitään järkevää.

Uuden työn myötä pääsy tukevasti 10-vuotistavoitteeni tahtiin oli kuin ison kiven siirtyminen pois mielen päältäni. Tiesin, että tulisin tarvitsemaan uutta työpaikkaa mikäli haluaisin pitää kiinni miljoonan tavoitteesta vuoden 2028 lopussa. Kyse oli lähinnä siitä, että mistä ja milloin sellaisen löytäisi. Nyt se sitten löytyi nopeammin kuin ajattelin ja potentiaali on korkea, mikä tuo sopivaa maustetta tekemiseen. On etuoikeutettua olla työntekijänä positiossa, jossa omalla toiminnalla on merkittävä vaikutus yrityksen tulevaisuuteen – ja samalla omaan tulevaisuuden kompensaatiotasoon.

Eikä tässä vielä kaikki. Laskelmieni mukaan pääsen tältä vuodelta jo pelkästään verotettavien ansiotulojen osalta “hyvien veronmaksajien listalle“, todella monta vuotta aikaisemmin kuin olin osannut ajatella. Muistan vieläkin ajatukseni työelämään siirtyessä, että tuolle listalle pääsy olisi todella kova saavutus ja se ei tuolloin tuntunut kovin realistiselta, että juuri minä voisin sinne päästä, kun ei siellä kovin moni muukaan tuntemani henkilö ollut. Tässä sitä nyt kuitenkin ollaan.

Jos mietin asiaa hieman pidemmälle ja yritän muistella ajanvietteitäni viisi vuotta sitten, ja peilaan niitä nykyiseen elämääni, ei noissa ole kovin paljon yhteistä. Itselleni asettama rima on hiipinyt hiljaa ylöspäin enkä oikein voisi enää kuvitella itseäni samoissa harrastuksissa kuin viisi vuotta sitten – tai edes kaksi vuotta sitten. Hypoteesi on tullut todeksi, eli jos todella haluaa tavoitella jotain asiaa ja tekee töitä sen eteen, on vain luonnollista, että ei enää ole sama henkilö kuin viisi vuotta sitten. Jos voisin saavuttaa tavoitteeni samana henkilönä kuin mitä olin tuolloin, niin olisin ne varmaan jo saavuttanut. Samalla tavalla jos mietin minkälainen olen viiden vuoden kuluttua tästä hetkestä, tuskin paljon samaa on jäljellä. Pitää vain nähdä vaivaa sen eteen, että kehitys tästä eteenpäin on positiivista eikä regressiivistä.

Blogin toinen vuosi käynnistyy

Blogin toinen vuosi lähtee käyntiin. Toivottavasti se on parempi kuin ensimmäinen, sillä kukapa haluaisi mennä kehityksessä taaksepäin. Minulla on ideioita kehitysputkessa, joilla formaattia voisi rikastaa entisestään. Näiden ideoiden toteuttaminen tulee viemään aikaa ja energiaa ja tästä syystä en välttämättä jatkossa enää aivan joka viikko kirjoita uutta blogitekstiä. Saatan kerran kuukaudessa tai parissa pitää väliviikon, jolloin kehitän muuta sisältöä ja sivistän itseäni syventymällä kirjallisuuteen. Kirjojen lukeminen on viimeaikaisten kiireiden takia jäänyt turhan vähälle huomiolle, joten haluan panostaa siihen puoleen entistä enemmän. Tarve uuden opettelulle ja uuden tiedon omaksumiselle ei lopu koskaan, joten yritän elää niin kuin saarnaan.

Hyvät lukijat. Toivottavasti piditte blogini ensimmäisestä vuodesta. Seuraava tuotantokausi pyörähtää käyntiin ilman ikävystyttäviä taukoja. Pysykää aalloilla!

T.A.

P.S. Jätä kommentti, jos olet lukenut jokaisen blogitekstini vuoden ajalta 🙂

This Post Has 4 Comments

  1. Best fan

    Olen lukenut kaikki ja pitänyt lähes kaikista. Kirjoitustyyli on vuoden mittaan kehittynyt hyvään suuntaan.

  2. En voi olla enempää samaa mieltä, siitä, että blogin kirjoittaminen ja muutenkin tavoitteiden sekä kaiken muun kirjoittaminen auki selventää omaa ajattelua aivan järjettömästi. Kaikkien tätä pitäisi kokeilla, jos ei blogin muodossa, niin ainakin oman päiväkirjan tai vastaavan muodossa. Olen huomannut omassa reisussani täysin saman ja ehkä eniten juuri oppinut tunnistamaan omia ajatusvirheitäni.

    On ollut ilo lukea sun blogia ja mielestäni jokaisessa tekstissä on mukavan syvä näkökulma asioihin. Ollaan myös suhteellisen samalla matkalla ainakin tällä hetkellä ja toivottavasti saan myös oman kuukausipalkkani nostettua 6k tasolle kun täytän 30 vuotta ensi vuonna.

    Piti itseasiassa kommentoida yhteen aiemmista teksteistäsi, kun puhuit videopelaamisen vähentämisestä ja siitä, että arkena se sekoittaa keskittymisen muuhun elämään. Olen itse kokenut, että juuri sen takia pelaan pelejä. Aina kun tulee uusi peli, mistä innostuu, otan perjantain vapaata ja vedän all-nighterin (tai ainakin niin kauan kuin silmät auki pysyvät). Ei siinä loogisesti ajateltuna mitään järkeä ole, eikä se millään tavalla ole tehokasta, mutta jotenkin koen, että se videopelaamisen koko pointti onkin – täysi eskapismi ja itsensä irrottaminen arjesta, joka keskimääräisesti tekee paljon hyvää.

    Itse koen sen jotenkin surullisena ajtuksena, että jos esim. urassa etenen entisestään, minusta tulisi golfia tai tennistä pelaava, ihan vain, koska niin kaikki muutkin yritysmaailman johtajat tekevät – en kuitenkaan koe, että ne ovat minun juttuni. Kuinka paljon siistimpää olisi verkostoitua ja jutella bisnesjuttuja vuonna 2030 Uncharted 6:sen äärellä sen sijaan, että toistetaan iänikuisia perinteitä. Aina voi unelmoida…

    1. Hei Omavaraisuushaaste ja kiitos kommentistasi!
      Olen myös seurannut blogiasi ja olet kyllä todella aikaansaava, joten en epäile ettetkö pääsisi tavoitteeseesi 6k palkan suhteen ja muutenkin. Mitä tulee videopelaamiseen, niin pidä tuosta ajatusmallista kiinni. Hyvä että se toimii sinulle ja se on selvästi ydinarvosi. Oma menneisyyteni videopelaamisen kanssa on hieman ongelmallinen ja olen käytännössä pelannut läpi koko elämäni. Nyt on virkistävää tehdä vaihteeksi jotain muuta ja kokeilla muita tapoja viettää vapaa-aikaa. Videopelit ovat kuitenkin lähellä sydäntäni, joten olen aika varma, että kun kuviot tästä tasaantuvat, niin ne palaavat elämääni jossain muodossa.

      P.S. Vaikka joskus pelaisitkin golfia tai tennistä, niin voihan niitä videopelejä pelata silti =)

Leave a Reply